Mjöhmjöh, ei se laihduttaminen sitten näin helposti käyntiin lähtenytkään, viimeset pari päivää mussuttanut ruokaa kunnolla. Liikuntaa en ole harrastanut nimeksikään, jos sitä tänään jaksaisi nappaista koiran kainaloon ja mennä lenkille? Suurin lenkille menemis-haluttomuus ongelma on tullut sen takia kun mulla ei ole nyt kuukauteen ollut mp3 tms. soitinta, että voisin kuunnella musiikkia! Ne lenkit on yksin koiran kanssa niin masentavia, kuulee ehkäpä ajatuksiaan liikaa ja alkaa masentamaan.
Tänään tuli siis syötyä hesessä kerrosateria ja kaiken lisäksi vielä donitsi päälle o.o Maha oli järkyttävän täynnä ja uskoisin ettei tänään enään tule mitään syötyä. Koulussa yhden sämpylän söin ja näykin kalaa, ei sen kummempia siis tänään. Hirveän laiskasti jaksan tehdä ruokaa kun asun yksin, ennen sitä iskän kanssa asuessa teki automaattisesti ruokaa kun isäkin söi. Nyt sitten ostelen sitä erittäin terveellistä roskaruokaa -.- Hyvä minä xd
Tuossa tiistaina tuli hirveä masennusefekti, tyypillinen "en mä kellekkään kelpaa kun oon niin tylsä luonteeltani ja hirveä norsu, yhyhh", ja varsinkin tälläiset mulle aina laukaisee joku tietty asia. Nyt se oli se että en pystynyt kuuntelemaan musiikkia ja olin tulossa ihan mökkihöperöksi yksin kotonani - yleensä kun aina menossa tai sentään joku ystävä täällä. Tästä tulikin mieleen että tänään oli 8h koulupäivä ja joko oltiin todella väsyneitä tai muuten pipipäitä kun tuon aiemmin kertomani luokallani olevan ystävän kanssa vaan hihiteltiin ja räkätettiin ympäri amiksen käytäviä. Enemmänkin ystävä alkoi ensin nauramaan ja eihän siinä itekkään voinut olla nauramatta! :D + ninjailtiin hieman sinne sun tänne, jätkät hieman ihmetteli mutta ne nyt itsekkin aina riehuu niinkuin pahaset pikku kakarat (lisätietona siis että opiskelen miesvaltaisella alalla, luokallani on vaan 2 naista mun lisäksi). Hih, oli kiva päivä ennen kuin hirveä päänsärky iski siinä väsymyksen keskellä, mutta olipa kivaa koulussa pitkästä aikaa! Ellei lukiopäiviä lasketa nyt sitten mukaan sekoiluineen ;)
Yhm, sitten päästään taas tähän herraan johon haluaisin tutustua, tänään tuttuun tapaani sitten jänistin edes moikkaamisessa... miten lapselliseksi ihminen voi muuttua? Melkein kumautti mua siinä samalla päähän, noh, ei olis eka kerta. Kun sinällään en tunne mitään häntä kohtaan ja silti käyttäydyn näin o.o Nooo, eilen taisin kuitenkin moikata ihan normaalisti sen enempiä miettimättä, jospa huomennakin tarjoituisi tälläiseen tilaisuus. Ja kun uskaltaisi jatkaa tätä tutustumis-projektia, mutta keksin itselleni koko ajan tekosyitä. Kuinka olen ruma, kuinka olen lihava, miten en voi kenellekkään koskaan kelvata, ja näin päällimäisenä ettei kukaan halua muhun edes kaverina tutustua kun olen niin auttamattoman tylsä! Tällästä tänään siis :D Suurimmaksi osaksi kuitenkin tunnen etten mä nyt NIIIN kamala voi olla ettei muhun haluaisi kaverina tutustua, ja välillä tulee sellasia positiivisia fiiliksiä et hei kyl tää onnistuu. Se nyt vaan monimutkaistuu mun pienessä päässäni.
Kuten saattaa huomata, mulla on niin kuin monella ikäiselläni hirveitä itsetunto-ongelmia, ja suurin osa liittyy lihavuuteen + siihen miten epäsosiaalinen musta on kasvanut kun olen aina ollut se syrjässä piileskevä. Mulle opetettiin pienestä pitäen et aina pitää olla huomaamaton ja aikuismainen, ihmisiin ei kannata luottaa ennen kuin ne voittaa sun luottamuksen. Näin musta sitten kasvoi hiljanen hissukka jonka on järkyttävän vaikea olla oma itsensä uusien ihmisten seurassa. Mutkistaa elämää ihan mukavasti, vaikka onnistunut laihdutus nostaisikin mun itsetuntoa.
MUTTA, jos sitä nyt kohta puoleen jaksaisi raahautua tuonne syksyyn lenkkeilemään hetkiseksi koiran kanssa! Sitten voisi kait hieman tätä omaa kämppää siivoilla ennen viikonlopun tuloa. Suunnitelmia ei näillä näkymin ole kuin ystävän tuparit. Pitää katsoa nyt hieman enemmän syömisiä jos laihtumis-projektikin edistyisi! Ja myös tietenkin tuo tutustuminenkin voisi edistyä... mutta njäh.
Ainiin, mieleen vielä tuli että saan vihdoinkin salikortin <3 Oi crosstrainer ja ohjatut kahvakuulatunnit täältä mä tulen! Olin kesän alussa ihan hullaantunut salilla käymiseen ilmaiskertojen avulla, nyt sitkeästi kitisemällä siskon kanssa kilpaa sain äidin suostuteltua parin kuukauden salikorttiin. Aivan mahtavaa, jos tämä kauhea maha samalla lähtis, samoin kuin tällänen lahnamainen, tukkonen ja hirveen möhkömäinen olo :D
Ensi kertaan siis, kait tästä blogista jo huomaa ettei tämä pelkkää laihdutusta käsittele, liian tylsäksi menisi. Paitsi nyt voisin hieman ryhdistäytyä ja laittaa mitat esille niin olisi toivottavasti sitten joskus vertailukohta edistymisestä (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti