Fat for fit

Voin sanoa olevani jopa ylpeä itsestäni, oon nyt sellaisen n.4 päivää ollut ruodussa ruokailujen suhteen. Liikkunut en kylläkään ole, mutta se johtuu puhtaasti siitä että olen kipeä. Huomenna voisi varmaankin alkaa vähitellen lähteä rauhalliselle lenkille ja loppu viikon voisi kuluttaa salilla niin saisi hyötyä siitäkin.

Tällä kertaa ei nyt tule kuvia, onnistuin taas sekottamaan puhelimen että tietokoneen, tietokoneesta meni kaikki tiedot ja puhelin ei enään lue muistikorttia, jesh, kyl mä osaan. Mutta mitäs mä olen tänään syönyt... 6 suklaa-weetabixia rasvattomalla maitojuomalla (500kcal), 3 karjalanpiirakkaa (päällä juusto, kalkkunaleikkele, kevytlevi, kasvikset) (400kcal), kuningatar-piltti (75kcal), 2 crispies-kalapalaa (200kcal), 300g pakastekasviksia (100kcal). Siinähän ne sitten olikin, lisäksi äsken join ehkäpä 2dl sokeritonta mehukeittoa eli n. 20kcal, yhteensä taitaa tulla n.1300kcal, ei paha mutta ei parhaammastakaan päästä. Ruuat ei ole järjestyksessä, eli en todellakaan 6 weetabixia peräkkäin vetänyt heti aamusta :'D. Tuli vaan syötyä hirveeseen suklaan himoon.

Onko kenelläkään muulla sellaista ongelmaa että kun ei ole mitään tekemistä ja on tylsää, niin on hirveä tarve syödä? Mulla oli taas tänään sellanen päivä, kamppailin koko päivän etten vaan söisisöisisöisi - ja odotin ihan innoissani että saan nyt syödä. Miten ootte selviytyneet siitä kiusauksesta sitten? Itse vaan itsepintaisesti yritin purra huulta ja odottaa sitä ruoka-aikaa, hieman lipsui muttah. Vinkkejä kyllä kaivattaisiin mieluusti :)

Muuten mulla on ollut todella huonot fiilikset, siskon kuolema painaa matkassa vielä paljon, ja tuleehan se aina mukana kulkemaankin. Nyt vaan kaikki on taas noussut pinnalle ja mulla on niin paha olla. En haluaisi valittaa läheisille, mutta loppujen lopuksi valitan kuitenkin. Onneks mulla nyt on ainakin yks ellei kaksikin kultaista ihmistä jotka mua kuuntelee maailman tappiin saakka, varsinkin tuo yksi on vähän yllättävä tapaus. Ei olla ennen oikeastaan puhuttu usein ja nyt sitten viikon ajan joka päivä jompi kumpi on lopulta tullut puhumaan. Hädässä ystävät tunnetaan, niinhän se menee (: Ja rauhottavaa on se että ei se ole pelkkää avautumista puolin ja toisin, vaan myös rentoa jutustelua kaikesta turhasta. Se helpottaa.

Noo toivottavasti tämä viikko menee suht hyvin, voisi yrittää nähdä ihmisiä mutta kuitenkin pitää nyt tätä linjaa yllä (:

Mess

Huah, hyvin monimutkasta x.x Mä en oikeasti enään tiedä mitä ajatella ja mistä jajj...

Wanhat meni ihan hyvin, mua vaan yököttää kaikki kuvat itsestäni kun olen sellainen turvonnut pallura. Kaiken lisäksi olen nyt kipeenä, kaikki masentaa ja ahdistaa. Siskon kuolemastakin on kohta kuukausi, ikävä on ihan suunnaton, tuntuu kuin olisin nähnyt siskon ikuisuus sitten. En muista enään ääntä...

Lisäksi yksi ystävä on ollut tosi outo... jotenkin etäinen. Enkä tiedä miksi, tai sitten luulen taii en tiedä. Mitä oon tehnyt väärin ja mitä mun pitäisi tehdä. En vaan ymmärrä. Kaikki tuntuu tällä hetkellä niin monimutkaiselta kuin olla ja osaa.

Jos sitä nyt lähtisi siivoomaan tätä kämppää, ihan kuin hurrikaanin jäljiltä koko kämppä xd

Päivän ruuat ja liikkumiset

Aamupala:
- skyr vaniljarahka 170g 95kcal

Lounas:
- suklaabilar 75g 300kcal

Päivällinen:
- keso-raejuusto 1,5% 200g 140kcal
- salaatti, tomaatti, kurkku, paprika 100kcal?
- kalkkunaleikkele 40g 40kcal?
- raejuusto 0,3 % 100g 70kcal
- 2xnäkkileipä 90kcal (+kevytlevi 40kcal) = 130kcal
= 480kcal

Iltapala:
- skyr vaniljarahka 170g 95kcal (+mansikkarahkasta lusikallinen 20kcal?) = 115kcal

Yhteensä: 990kcal

Liikkumiset:
- crosstrainer 20min 260kcal
- kuntopyörä 17min 200kcal
- lenkki 45min 200kcal?
= - 660kcal

Että sellanen päivä sitten, mitäpä sen enempää turisemaan. Jaksoin raahautua sinne salillekkin pitkästä aikaa, koko päivän olin taas niin huonolla tuulella että huhhuh. Harmittaa pikkusen tuo lounas mikä meni karkkien mussuttamiseksi kun terveellisemmin olisi voinut syödä enemmänkin. Muttaah syöty mikä syöty, ei sille mitään voi. Sain sentään wanhojen mekon suurennutettavaksi, toivottavasti siitä nyt tulisi kiva :3

F*cking perfect

Joo... Tää olo on ihan kauhea. Oon syönyt tänään järkyttävästi, tänäänkin. En ymmärrä miksi en saa tätä tunnesyömistä pois, ennen söin loppujen lopuksi vaan seurassa ja juu lohduksi myös - mutta en näin paljon. Nyt mulla on vaan jatkuvasti paha olla ja syönsyönsyön, vanhemmat on kumpikin kärmeissään siitä että olen lihonut - wanhojen mekko ei mahdu enää päälle. Ja mulla on sen takia hirveen paha olo... Se mekko mahtui mulle ennen siskon kuolemaa mutta siitä se alamäki alko, en mä voi sitä siitä syyttää mutta mun syöminen ja liikkuminen on mennyt ihan päin prinkkalaa. En oo saanut enään itseeni takas ruotuun kuin ehkäpä päiväksi tai pariksi ja sitten se paha olo taas tulee. Oon niin pettynyt itseeni, miksi oon niin heikko - niin helvetin heikko.

Nyt mua oksettaa, mahaan koskee, oon syönyt mm. 2xskyr-rahkaa, hapankorppuja, ruisleipää, ranskalaisia melkein 2 lautasellista kurkkumajoneesilla, kananugetteja paljon, porkkanapiirakoita ja suklaabilareita. Kaloreita perkeleesti - perkeleesti aivan liikaa, liki 3000 varmaankin. Ajattelin huomenna mennä salille, osaksi sen takia että olen kuullut mässytys päivän jälkeen kannattaa seuraava päivä liikkua ja niin mä aijon tehdä. Kävin äsken lenkillä jos olo helpottaisi, eipä auttanut. Huomenna ajattelin myös juoda paaaljon vettä ja jos pystyisi tolla mässytyksellä olla sen kummempaa syömättä mitä ennen salia söisi skyr-rahkan ja sen jälkeen salaatin.

Ruoka auttaa hetken, hetken on sellain jees-fiilis. Mutta kun se kestää vain hetken, sitten tulee hirvee morkkis, sitten syö vielä lisäälisäälisää. Miks ihmeessä mä teen tän itselleni? Entä se ihana fiilis kun voi katsoa peiliin kun solisluut näkyy paremmin ja kasvot on mukamas kapeemmat? Kun farkut mahtuu paremmin jalkaa ja vatsa ei pömpötä kuin ihrapallo? Korttitalo alkaa vähitellen romahtamaan, mä en tiedä miksi. Oon kai liian heikko, itsekäs ja heikko sellaseen. En haluais syödä, yhtään mitään, oon kuitenkin syönyt, koska oon edelleen heikko. Liian heikko sille hetken helpotukselle, kun hetken onkin helpompaa syömisen takia. Nälkä on vaan hetkellinen olotila, kun sen vaan muistaisi. Laittelen ruokapäiväkirjaa esille tältä viikolta viikonloppuna, en nyt tiedä onko tuo hyvä vai huono tähän mennessä. Myönnän vähitellen, kyllä mulla on ongelma. Tällä hetkellä mun minä-kuva on vääristynyt, painan niiiin paljon ja välillä luulen näyttäväni samalta kuin esim. syksyllä. Ei se mene niin, oikeasti näytän kohta samalta miltä pari vuotta sitten, sitä kamaluutta en halua enään koskaan. JOTEN en odota huomiseen, muutos on tehtävä nyt, juuri nyt, muuten ei saa mitään aikaiseksi.

Viime viikonloppuna oli siskon hautajaiset, ne anto jonkunlaisen pisteen asialle. Edelleenkään mä en tajua mitä on tapahtunut, mutta aina välillä se iskee. Ikävä vaan on kova, varsinkin kun olisi vaikka mitä kerrottavaa ja kysyttävää... Mä meinasin jopa äidiltä kysyä hautajaisaamuna että millä kyydillä sisko oikein tulee, niijooh... Koko hautajaisten ajan vaan itkin, en mä pystynyt kenellekkään sen kummemmin puhumaan. Huah, mites se meni että pystyy pitää ittensä koossa... juupajuu. Tuntuu vaan et koko ajan yrittäis pitää jotain maskia yllä ja leikkiä et kaikki on ok, siskon kuolema on ok, ymmärrän et asiat on näin ja thats it. Mutta kun... Asia ei ole niin, liian monimutkasta.

Mursmeli oli ihana ja värjäs mun hiukset tänään, ihanat tuli <3 Olin vaan sillekkin nyt illasta ihana vittupää mutta ei se kai sitä hirveesti huomannut. Oon ollut vähän kaikille vittupää kun mulla ei kestä pinna yhtään... Huah, jos sitä huomenna soittelis niit wanhojenmekko paikkoja läpi jos jotain jämiä löytyis :/

When I'm with to you everything is fine

Paras viikonloppu ikinä kiitos tuon rakkaan mursmelin <3 Vaikkakin itkin pitkästä aikaa taas jonkun edessä, mutta ehkäpä mun pitää alkaa vähitellen käsitellä asiaa, siskon kuolemaa siis. Varsinkin kun hautajaiset lähestyy... tulee olemaan mun elämän vaikein päivä, vaikein asia ja vaikein hetki ikinä. Ja sain paljon asioita pois sydämeltä, sellasia joista oon tuntenut suuresti syyllisyyttä ja varsinkin kun en oo sanonut niitä hälle. Tanssittiin, sekoiltiin, juotiin, tanssittiin vähän lisää, kuunneltiin hyvää musiikkia ja SYÖTIIN! (:

Aiheeseen takasin palaten niin joo se paino ei oo mihinkään kadonnu ja ryhdistyminen on suht pysynyt mitä nyt viikonloppua ei lasketa (: Kyllä me terveellisestikkin syötiin tuolla välissä. 2vk aikana pitäisi olla selvä muutos näkyvissä... jaaa jos sitä jumpalle taas raahautuisi? Oon tehnyt vissiinkin jalkojeni kanssa välirauhan kun ne on mun mielestä ihan kivat... maha tässä nyt on se mitä vihaan yli kaiken niin kuin muutenkin keskivartaloa. Haluun nätin masun!

Ja sitte... nojaah. Pääsinpähän eroon tuosta ahdistavasta ihmisestä huh helpotus (: Vaikkakin siihen menikin aikaa ja se et toinen tulee mua kourimaan -.-' Yritin olla mahd normaali tuon yhden seurassa ja se omasta mielestäni onnistui ihan hyvin, en edes ajatellut mitään sen kummempaa ja olin oma... hyvin humalainen... itseni. Eniten koko illasta jäi häiritsemään se että tuo ahdistava ihminen tokasi vaan että olen kuulemma tuolle yhdelle vain "yhen illan säätö" en mikään kaveri, ei sitten törkeemmin olisi voinut sanoa. Onneksi tuo yksi sitten ei sanonut mitään vaan naureskeli, siitä tulee yhä useemmin paskapäisempi tuon ahdistavan seurassa. Muutenkin oli aika törkeä juttuineen ystävälle vaikka tietää mitkä aiheet sattuu kys. ihmistä, vaikka ne olisi kuinka vitsillä sanottu. Uskon kuitenkin sen sanaan että olen sille kaveri ja that's it.

Onnistun vihdoinkin uskottelemaan itselleni että asiat on näin eikä sille minkään voi. Oon lausunut sen niin monta kertaa muille, mutta vihdoinkin alan uskomaan sen itsekkin. Ei mun kannata pelätä et alitajuntaisesti odotan uutta hetkeä, vaan elää eteenpäin ja unohtaa sen kummempi. Jos toinen tilaisuus tulee niin great sit se tulee, mut muussa tapauksessa se pysyy kaverina ja näin (:

Vähitellen alkaa kai helpottaa, ei yksin, mutta on helpompi hengittää, helpompi olla vaan eikä tarvitse koko ajan keksiä tekemistä tai tekosyitä. Mulla vaan on muuten paha olla, oonko mä sitten ihan itsekäs. Jos olisinkin ihan hiljaa kaikesta niin en olis taakaksi, sitten pystyn kuuntelemaan muita ja olemaan muille hyödyksi. Nih. Sinne se positiivisuus menikin taas, itsesäälissä rypemistähän tää oli?

Weekend

Viikonloppu on kohta huh! Tää viikko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa eikä mun olo ole helpottunut kuin hitusen. Vaikkakin on tullut sannottua että on paljon helpompi olla, kyllä ne ajatukset edelleen siellä takaraivossa huutaa. Mä olen nyt ymmälläni, pystyn keskittymään vain unohtamiseen vaikka kaikkea tapahtuu mun ympärillä, kaveri vinkuu etten huomio häntä ja yksi yrittää yrittämistään vaikka asian oikea puoli on hänelle selvitetty. Niin ja laihtuminen, tänään kun mietin oikein kunnolla, tajusin että olen lihonut sen 7kg - se oikeasti kolahti, miten lähellä mä olen sitä painoa jossa olin erakko josta kukaan ei pitänyt. Joten! Nyt oikeasti se ruodussa oleminen alkaa, that's it (:

Mä näin aivan ihanan unen, tainoh, unen jota osasinkin odottaa. Se tuntui niin todelta ja kaikki oli siinä niin... onnellisia. Mä en tiedä millon mä olen viimeksi ollut onnellinen, varmaankin viime kesän alussa tai loppu kesästä. Hetkittäin olin jopa tyytyväinen painooni, elämä suht reilassa, mulla oli rakastava perhe ja ystävät (+ tuon yhden mursmelimarsmelin kanssa lähennyin! parhautta koko nainen <3 mun pien pelastaja), opin paljon uutta itsestäni... Mutta siihen ei osannut olla tyytyväinen? Nyt mulla on 7kg enemmän mukana, pää ihan hajalla, suhdedraamailu vaan jatkuu ja jatkuu sen takia etten osaa deletoida tunteita ja se isoin ja pahin asia on se että siskoa ei enää ole. "When everything feels like the movies, yeah you bleed just to know you're alive" sopii niin hyvin mun asioihin yli puoli vuotta sitten. Idiootti.

Kyllä mä aikanani osaan tuhota ne tunteet, siihen saakka leikitään ettei niitä ole, niin on helpompi. Se sattuu, mutta mikään ei voi enään sattua niin paljon kuin viime aikaset tapahtumat. Joten mä kestän sen, vaikka hampaat irvessä mä kestän, en halua menettää sitä kaverina. Siitä on tullut liian tärkeä sellainen.

Ja viikonloppu - toivottavasti tulee olemaan parempi kuin viimeiset kaksi viikonloppua (: Ärsyttää kyllä kauheesti tuo pakkanen kun lenkillekkään ei tarkene mennä... jos se sali kutsuisi.