Let me live my own life

Nojaa, enpä malttanut olla kuitenkaan kirjottelematta ennen uuttavuotta! Enemmänkin en oikein saanut nukutuksi niin tuli mietittyä ties mitä.

Tiistaina oli varsin mukavaa, käytiin siskon kanssa "hieman" shoppailemassa. Mukaan tarttui vaikka mitä tilpehööriä, rahaa upposi sellainen 150e kaiken kaikkiaan. Ilta sitten olikin hieman... mielenkiintosempi. Täytyy kyllä sanoa että tuli juotua _hieman_ liikaa ja tehtyä jotain luonnolleni ei-ominaista, nojaaa eipä se mulle sen kummosempi juttu ollut mutta kaverit kyllä jakso muistuttaa siitä seuraavana aamuna ja kauhistella, no herttileijaa jos mulle asia on ok ja se oli pelkkää pelleilyä umpihumalassa, so what? :D Oon alkanut jotain oppia näköjään siskolta, huhhuh, nyt jo tartuttaa muhun huonoja tapoja!

Sinällään yksi allekirjoittanut meni hieman kirjoittelemaan samaisena iltana hieman aiemmissa postauksissa mainitulle herrashenkilölle. Juuh, en voi edes lukea noita viestejä häpeemättä silmiä päästäni... Noh sain sovittua sentäs et nähään ihan lähiaikoina, jotakin edistystä! Myhh, mun päässä vaan pyörii taaas se sama prkleen ilta alkusyksyltä ja haluaisin niin palata siihen hetkeen kaikessa sekavuudessaankin. Ja tää hirveä haaveilu ei auta asiaa, alitajunnassa haaveilu, sentään hereillä osaan olla realisti. Vaikka nää nyt kuinka yrittää vitsailla että historia toistais itseään mut höpöhöpö, not gonna happen.

Näin eilen (tainoh itseasiassa toissapäivänä) ööääm niissä ekoissa postauksissakin mainitun ystävän, sen koiraihmisen :D Ollaan nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana lähennytty hurjasti, kyllä aiemminkin oltiin hyviä ystäviä mutta harvemmin nähtiin ja kunnolla puhuttiin asioita halki. Nyt ollaan nähty hiiuukka useammin ja eilen puhuttiin siitä miten meidän ystävyys on "kliseisesti" kestänyt kaiken tän ajan, ja siitä kuinka tärkeitä kumpikin silti toisilleen on, ja miten hyvin me silti tunnetaan toisemme. Myöskin se tuli taas huomatuksi miten samanlaisia ollaan, varsinkin ajatus ja tunne-elämältä, osaa hyvin samaistua toiseen kun välillä ihan kuin omia mietteitä kuuntelisi. Sain myös ehkäpä vähän oikaistua väärinkäsitystä tuosta miekkosesta, kun oon vahvasti huomannut että ystävä suhtautuu hyvin pessimisesti asiaan jos oon siitä puhunut. Ihan sen takia koska hänelle on jääny hyvin kusipää kuva kys. ihmisestä ja haluaa suojella mua tollaisilta, pelkäää et mua vaan käytetään hyväksi. Joka nyt ei todellakaan ole huolenaihe missään muodossa, kait se ymmärsi kun selitin miten tuosta ihmisestä on tullut mulle ihan kaveri ja pystyn kertomaan sille asioita ja se mullekkin kait jotain (sinällään mä en tiedä kuinka suuri sen luottamiskynnys on, mutta mulla se on suuri tuollaisiin asioihin liittyen). Kait sain edes hieman käsitystä muutettua, mutta kys. ihmisen tuntien niin kyllä se on edelleen huolissaan musta. Nojaa, enköhän mä oo jo iso tyttö, eikä mua tartte koko ajan vartioida. On tuo ystävä silti rakas ja tärkeä, jaksaa musta pienestä pitää huolta (:

Tänään (..eilen?) käytiin äidin kanssa selvittämässä asioita kaupungilla, nyt on kuntosalikorttikin hakemista vailla kätösissä! Bussikorttikin käytiin laitailemassa ja metsästettiin mulle kenkiä mutta ei kivoja löytynyt ): Joten niimpä tuhlasin kaikki lahjakortit melkeimpä loppuun ostellen vaatteita - ei näin. Kerrankin äiti ei valittanut missään vaiheessa rahanmenosta kun hän ei melkein maksanut mitään :D

Jos sitä lähtisi aamulenkille (mikä se on o.O) ja sit koittaisi nukkua tunnin pari, sovin 12 lähteväni siskon kanssa kaupungille... ottamaan mahdollisesti rustokorua - iik! Mun henkinen tukikaan (mursumeli) ei pääse paikalle niin on tyydyttävä siskon tukeen. Mua on nyt joka suunnasta painostettu ottamaan sitä rustokorua joten jos sen nyt ottais.

Ruuasta mä en nyt edes halua puhua, oon mäsyttänyt nyt yölläkin kaikkea turhaa ja epäterveellistä. Vuoden vaihtuessa on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja edelleen aijon ne easy dietit ostaa (: Nyt kuulumisiin!

Joulun läskeilyt

Hyvää joulua kaikille! Näin vähän myöhään mutta kuitenkin (:

Mulla oli hieman erikoisempi joulu tänä vuonna, veli tuli mun isälle ja hyvin mielenkiintosia keskusteluja käytiin. Ja kun sieltä pelastauduin siskolle niin johan alko ristikuulustelu viime syksystä, huah - ihan niinkuin en itsekkin miettisi sitä aikaa liikaa. Nooh, siitä selvittiin, kylläkin käsitti ihan väärin mutta suht sama mulle, olettakoon miten haluaa :D

Jouluna olen mässännyt varsin vapaasti, on joulu, silloin voi mässätä oikein kunnolla :D Edes lenkille en ole jaksanut raahautua! Mutta tänään vaaka tuossa näytti ihan mukavaa lukemaa, en mä nyt hirveän tyytyväinen ole, en kyllä masentunutkaan. Tammikuussa kyllä alkaa ihan oikea treenaus, salikorttikin jo hankittuna maaliskuulle saakka. ACKD Easy diettiäkin meinasin jopa ehkäpä kokeilla, onkos kenelläkään kokemuksia? Sinällään tälläset kokeilut pitää toteuttaa nyt kun on töissä, koulu vetäisi ruokailun vähän vaikeammaksi.

Pitäisköhän mun taas vuodattaa näitä olotiloja, nooh eipä ne oo miksikään muuttuneet. Tuo yksi herra vaan sekottaa mun päätä lisää, yritin hienovaraisesti yhteen kohtaan kokeilla kepillä jäätä, enkä nyt oikein tiedä mihin tuo meni. Toisaalta se sivuutti asian, toisaalta se kyllä vastasi, kai sieltä jonkinmoista tuli takaisinkin positiivisella tavalla, hui en mä ikinä edes yritä mitään flirttailun tapaista, toikin oli jo aivan liikaa. Ja sinällään kun ei se tyrmännyt niitä kait. En osaa analysoida sitä, kait se pitäisi nähdä kasvokkain ni olis helpompaa, jos se karkaa niin tiedän et joo - unohda. Yeap, too complicated to me, nothing to say about that again in this post.

Tässähän tuo ystävä yritti että traumoja vois muistella uudestaan uutenavuotena mutta eiköhän sillä ole jo suunnitelmat täynnä, että näin.

UV! Lähenee lähenee (; Kohta voitan vedonkin, kerrankin oikeessa, I so knew that! Vielä on hieman uudenvuoden suunnitelmat auki, mutta jos sitä jotain soveltaisi. Mutta huomenna biletetään hell yeah! Vanha kaveriporukka meille tulossa ja tuo yksi mursumarsuli, mielenkiintosta miten nää tulee toimeen, en usko et mitään ongelmia tulee :D

Mutta! Jos sitä uutta postausta laittelen kun uuttavuotta toivottelen (;

The lonely

" 2 a.m., where do I begin? Crying off my face again
The silent sounds of loneliness
Wants to follow me to bed

I'm a ghost of a girl that I want to be most
I'm the shell of a girl that I used to know well

Dancing slowly in an empty room
Can the lonely take the place of you?
I sing myself a quiet lullaby
Let you go and let the lonely in to take my heart again

Too afraid to go inside
For the pain of one more loveless night
But the loneliness will stay with me
And hold me 'til I fall asleep

Broken pieces of
A barely breathing story
Where there once was love

Now there's only me and the lonely "

Nojaaah, sinne men sekin hyvän fiiliksen rippeet mitä oli jäljellä, mä en vaan jaksa. Mua ahistaa ajatus seuraavast viikosta iskällä ja eipä oo oikein mitään valopilkkuakaan koko helvetin viikossa. Haluaisin niin nähdä sen yhden muttaaah, enpä mä tiedä millon se nähtäisiin ja mitä edes tehtäisiin. Haluaisin vaan nähdä sen hölmön säädön jälkeen kun ainakin siitä on mulle tullut kaveri... kait hyväkin sellanen. Kunpa joku tulis ja nostais mut tästä suosta mutta eih... räpiköin vaan.

Tuo Christina Perrin The Lonely kuvastaa niin hyvin tätä olotilaa. Mä en tiedä enään kuka mä olen ja mitä mä olen, mutta sen mä tiedän että mulla on hirveä läheisyyden kaipuu. Haluaisin tohon jonkun jota halata, jonka kainalos olla jajajjjj.... juuuh. Myhh ja se sama fiilis on ollu jo tässä näin koko sen 4kk, aluksihan mulla oli todella vaikeata "sopeutua" elämään sen fiiliksen kanssa, mutta sit sain sen kuriin. Nyt se vaan koko ajan kiipeää jostain ja mulla on hirveän paska olo koko ajan, turvaton ja yksinäinen. Ja uskoakseni se on tullu nyt pinnalle kun tuo mursuseni alkoi seurustelemaan, niin kun sitä söpistelyä katsoo niin pakostikkin tulee ihmeolo. Ei sillä, oon hirveen onnellinen ystäväni puolesta ja on ihana nähdä se noin onnellisena, kun siitä näkee että se oikeesti tykkää tuosta toisesta paaljon (: Tekis vaan mieli itkeä, itkeä ja itkeä, eipä se auta mihinkään. Ja mä en kaipaa ketään ihmistä, siis nimellisesti jota kuta tiettyä. Vain sitä tunnetta... enkä mä haluiskaan sitoutua heti vaikka sellain tilaisuus heti näillä näppäimillä tarjoutuis, oon liian hajalla, herttileijaa eihän se jätkä kattelis mua päivää kauempaa.

Jos vähän ryvetään vanhassa:

" Muttaah, jos huominen olis parempi päivä ja voisin unohtaa tuon yhden kokonaan... partypartyy :D ->
No eipä tänänen auttanut, mutta onpahan hauskaa kuitenkin :D ->
Eieieieiii, ei näin, idiootti minä... mitä mä just menin tekemään? o.o ->

Vaikka eilen idea ei hirveän järkevältä tuntunut, mutta tulipahan itselleen todistettua että olen unohtanut sen yhden täysin. Vasta tänään aamulla tuli mieleen että jösses, en soittanut/laittanut viestiä tai edes miettinyt kys. ihmistä koko illan aikana! :) Ylpeä edes itsestäni, no okei, siinä oli yks muuttuja hieman helppaamassa muttah.. hih, olipas tuo yksi hölmö, noh siitä ei sen enempää voi kuvitella, heti unohdan senkin.."

Kuinka tyhmä mä sillon olinkaan, oletin et juuu kylhä mä sen unohan... noh, 4kk onko eroa nähtävissä? Ok, oon tutustunu siihen, jonka luulin olevan mahdotonta. + se on vissiinkin kaveri? En oo edelleenkään nähnyt sitä sen jälkeen, ihme ja kumma. Ja jos muistellaan vääähän enemmän kauemmas kun koko ihmisen edes ensimmäisen kerran tapasin niin... mulle jäi vain siit mieleen kun se tuijotti mua todella pitkään kun istuttiin portailla jotain höpöttämässä. Varmaankin niin järkyttävän näköin ollu, ylläri (: + se lainas mun takkia ja laitoin oikein hupun kunnolla kun toinen ei itse osannut... huah miehet?

Nyt voisin oikeutetusti sanoa itsestäni ettää voi huah naiset... enkö mä saa mun päätä sen verran kasaan etten kärsis tälläsestä ihmeen läheisyyden kaipuusta. Ei mulle ketään miestä tosta noin vaan viereen ilmesty vaikka kuinka ahistais xd Jos sitä lähtis nukkumaan, ja jos saisin loman aikana tuon suuuuren näkemisongelman pois alta niin sitä ei tarvitsisi enää jauhaa, en tiedä, pää on tyhjä.

Think about that

Hmm... draamaadraamaadraamaa, pukkaa joka suunnasta ja haluaisin vaan vajota jonnekkin piiloon kaikkia ristiriitatilanteita.

Jaaaa nyt mulla on sitten perhekkin niskassa että sinähän nyt sitten laihut :'D Kuntokuuri luvassa ja vaikka mitäh, noooh, eiköhän se tästä.

Oon nyt suunnilleen 6kk asunut yksin, puol vuotta ilman iskän aukroriteettiä vahtimassa, päättämässä mun puolesta, käskyttämässä. Ja tunnen olevani hukassa, tää nyt kuulostaa varsin huvittavalta, mitä mä mangun, mun pitäis olla vaan ilonen. Oon vaan vähitellen huomannut etten mä osaa hallita omaa elämääni, tai enemmänkin mä odotan että joku edelleenkin määräilis mua, kertois mihin pitää keskittyä, en uskalla itse päättää mitään. En mä edelleenkään halua että kukaan tekee mitään mun puolesta koska iskä juuri laittoi mut tekemään kaiken, mutta mun on vaikea ottaa kantaa ja tuoda oma mielipide esille. Ja jos mä tuon mielipiteeni esille, niin pelkään että tapahtuu samalla tavalla kuin mun isän kanssa, se lyö mut täysin maahan jos ei ole samaa mieltä mun kanssa.

Musta on tullut myös todella herkkähipiäinen kuvannollisesti, mä en kestä sanomista niiltä tärkeimmiltä, koska oon jotenkin tottunut siihen ettei enään tarvitse joka päivä kuunnella sitä jatkuvaa vittuilua. Ja tää on vaan huono puoli, kyllä ihmisen pitäis kestää sanomista ihan keneltä vaan. Meen vaan ihan lukkoon ja alan pyytelemään anteeksi, anteeksi sitä et oon jotain mielipuolta asiasta joka ei oo yhdennäinen toisen mielipiteeseen. Mä en myöskään halua riidellä, se on hirveintä ikinä, yritän viimeseen saakka vältellä koko tilannetta.

Kuulostaa niin sairaalta... Puhuttiin tästä äidin kanssa ja se sanoi että silläki kesti pari vuotta ennen kuin se on oma itsensä. Ja kuulemma se ei ole edelleenkään, se jättää jälkensä kun antaa elämän täysin jonkun muun hallintaan. Tietenkin se on eri tilanne mulla ja äidillä, iskä on kuitenkin mun isä, mä arvostan sitä suuresti enkä oo koskaan kyseenalaistanut siltä saatua tietoa. Joten jos se sanoo että olen se helvetin lihava itseään esille tuova huora niin sehän mä sit olen. Mutta kuitenkin, 6kk on lyhyt aika "toipua" jostain sellasesta mihin on kasvanut, se on ollu normi. On vaikea ajatella että asiat muka tehtäisiin toisin :D

Nyt kun olin taas iskällä yötä niin en ajatellut edes että "joo oon iskäl". Enemmänkin olin koko ajan varpaillani millon se taas hermostuu ja sanoo jotain niin osuvaa ja satuttavaa. Sitä odottaa, tietää että kohta se sen sanoo. Tietenkin se jostain koirien ruuan viennistä hermostu ja siitä alkoi taas sellanen kärhämä. Pientä verrattuna aiempaan mutta sekin oli mulle jo ihan tarpeeksi. Mutta kyllä mä opin aikanaan, kyllä se ahdistus siellä aikanaan helpottaa (: Pitää vaan tottua.

Tuntuu niin huvittavalta kirjottaa siitä että mun pitää toipua mun isän kasvatusmallista ja kohtelusta, eihän toi tilanne niin paha oo voinut olla? Kyl mä tiesin että viimeiset 3v oon ollut vähän väliä evakossa mun siskon luona kun tilanne iskän kanssa on menny niin pahaksi. Mutta en mä tajunnut että se on oikeasti vaikuttanut muhun noin paljon, että mä en osaa olla itsenäinen. Noooh, oppi ja ikä aikanaan sekin! :D

pst. hih, varmennus tuli et kyl me nähää joku pv (:

Liika positiivisuus on pahasta

Että sellasta :D Nojaa, on ollut tosi kiva päivä sanoisinko. Äiti tuli tänään viikon lomareissuiltaan ja heti ensimmmäiseksi sanoi että olen kuulemma laihtunut. Joteen kait se paino alkaa lähtemään siitä hiljalleen - toivottavasti. Muutenkin oli ihanaa nähdä äitiä pitkästä aikaa ja siskokin piipahti tässä samalla. Siskon kanssa lähennetty hirveästi, välillä musta vaan tuntuu että sisko turvautuu liikaakin siihen että mä olen aina viettämässä aikaa sen kanssa, ja sitten kun oonkin suunnitellu muuta niin tuntuu pahalta sanoa etten mä pääse nyt. Ja välillä se edelleenkin tunkee liikaa nenäänsä mun asioihin.

Viimeset pari päivää on ollut yhtä vuoristorataa, mulle on tullut huono tapa olla tosi ailahteleva mielialoiltani, ja suuremmaksi osaksi olen ollu hirveän allapäin. Ja tämäkin vain sen takia että yksi ystävä tapansa mukaan talloi mun itseluottamusta alas. Myöskin sen takia ettei saa mitään aikaiseksi mutta siihen olen jo yrittänyt tehdä parannuksen.

Mutta onneksi mulla on tuo yksi murunen pelastamassa mun joka ikisen päivän aina välillä (: Jotenkin se jaksaa katella tätä mun vammaamista ja auttaakin vielä. Ja en edelleenkään voi uskoa että se auttaa mua tässä "suunnitelmassa", ties sitten onnistuuko vai ei :D Sen kyllä tiedän että oikeessa olen meidän yhdessä vedossa mutta njääh.

Samanen kultanen hankki mulle wanhojen tanssiparin ja nyt pääsen ihan oikeasti intoilemaan vanhojentansseista. Huomenna pitäisi mennä mekkoa kokeilemaan, jos ne siellä olevat koot ei mahdu niin pitää katsoa kuinka paljon olisi laihduttavaa siihen suurimpaan kokoon. Mahdottomuuksiin en ryhdy, mutta kyllä mä voin oikeasti sen prinsessapäivän vuoksi kiskoa itseäni enemmän niskasta jotta laihtuisin mekon mittoihin. Ainakin nyt tämä laihdutus helpottuu päivä päivält, enään en ahmimalla ahmi koko ajan vaikka tuleekin niitä "kiellettyjä" ruoka-aineita syötyäkkin suht paljon.

Tulikin mieleen etten ollut sitä yhtä nähnyt vilaukseltakaan... 2kk ja sitten tänään näin, moikkasinkin jopa vaikka se nyt keskittyi johonkin muuhun silloin. Muttah, jotain sekin, en panikoinut sentäs vaikka näin oletinkin.

Hih, jos viikonloppusuunnitelmat nyt toteutuis joten kuten edes, että ainakin olis hauskaa (: Nyt voisi mennä nukkumaan et aamulla jaksais noustakkin

One by one

Kilo kilolta hiipii takaisin, pitäis antaa kiloille kyytiä tässä vähitellen :D Nooh nyt elämä muuttuu hetkiseksi päivärytmiltään aika mukavasti niin jos sitä saisi laihduttuakin.

Liikuntaa on nyt tullut mukavasti lisää kiitos koiran, vaikkakin nyt mun alaselkä on ollut sen verran kipeä et kävely tekee kipeää :/ Prkl kaatuminen.

Mutta koht on joulu, hihhihh <3 Pitäis alkaa vähitellen piirtelemään joulukortteja, hirveät suunnitelmat jo suunniteltu :3 Joululahjaostoksiakin pitäisi tehdä pikkuhiljaa, dunno vaan et mitä ostaa kenellekkin. Huomenna voisi vaikka töiden jälkeen katella jos sais jotain ostettua. Vaikkakaan rahatilanne ei nyt parhaimmasta päästä ole mun laiskuuden takia että jaksaisin tukilaput täytellä sun muuta, liian monimutkaista mun yksinkertaiseen päähän!

Tänään olin perhepäivällisellä hieman kuokkimassa, mä en nyt sinällään siihen sukuun kuulu, eli siis siskon miehen vanhemmilla syömässä :'D Sanoisinko että oli hieman hiljaista, me kun siskon kanssa kuulutaan sellaseen sukuun jossa kaikki vaan puhuu päällekkäin ja kaikki yhteiset tilaisuudet on pelkkää huutoa. Nämä sit oli ihan hiljasia ja me siskon kanssa oltiin siel ihan hämillään, vaikka sisko siihen sukuun "kuulunu" viimeset 11 vuotta :D

Muttah, lunta </3 Onhan se ihan kiva et maisema on valkoinen, on valosempaa ja jouluisempaa. Varjopuolina vaan on lumityöt, arvatkaapa pari kertaa onko mulla mitään lumilapiota? Noeihän mulla sellasii turhuuksii, hautaudun tänne sit jos joku kaivais mut esille hyvällä tuurilla. Myöskin busseilu alkaa oikein  todenteolla, kävelyä siis vielä lisää luvassa!

Huah että on saamaton olo! En saa mitään aikaseksi yhtään missään, asiat vaan kerääntyy ja kerääntyy, herään liian myöhään tajuamaan et oikea hetki meni jo ja nyt on myöhäistä. Ehkä mä joskus opin, nyt vaan pitäis ottaa mahdollisesti yksi uusi pettymys niskaan ja jatkaa sit elämää. Toiminta-tapakaavat pitäis rikkoa et niistä pääsee irti, ja mä olen tätä samaa kaavaa noudattanut koko pienen ikäni.

Nyt voisi alkaa suunnitella nukkumaan menemistä, veikkaisin että nukkumaan saakka pääsen vasta puolilta öin, mut ainahan sitä voi sanoa (;