The lonely

" 2 a.m., where do I begin? Crying off my face again
The silent sounds of loneliness
Wants to follow me to bed

I'm a ghost of a girl that I want to be most
I'm the shell of a girl that I used to know well

Dancing slowly in an empty room
Can the lonely take the place of you?
I sing myself a quiet lullaby
Let you go and let the lonely in to take my heart again

Too afraid to go inside
For the pain of one more loveless night
But the loneliness will stay with me
And hold me 'til I fall asleep

Broken pieces of
A barely breathing story
Where there once was love

Now there's only me and the lonely "

Nojaaah, sinne men sekin hyvän fiiliksen rippeet mitä oli jäljellä, mä en vaan jaksa. Mua ahistaa ajatus seuraavast viikosta iskällä ja eipä oo oikein mitään valopilkkuakaan koko helvetin viikossa. Haluaisin niin nähdä sen yhden muttaaah, enpä mä tiedä millon se nähtäisiin ja mitä edes tehtäisiin. Haluaisin vaan nähdä sen hölmön säädön jälkeen kun ainakin siitä on mulle tullut kaveri... kait hyväkin sellanen. Kunpa joku tulis ja nostais mut tästä suosta mutta eih... räpiköin vaan.

Tuo Christina Perrin The Lonely kuvastaa niin hyvin tätä olotilaa. Mä en tiedä enään kuka mä olen ja mitä mä olen, mutta sen mä tiedän että mulla on hirveä läheisyyden kaipuu. Haluaisin tohon jonkun jota halata, jonka kainalos olla jajajjjj.... juuuh. Myhh ja se sama fiilis on ollu jo tässä näin koko sen 4kk, aluksihan mulla oli todella vaikeata "sopeutua" elämään sen fiiliksen kanssa, mutta sit sain sen kuriin. Nyt se vaan koko ajan kiipeää jostain ja mulla on hirveän paska olo koko ajan, turvaton ja yksinäinen. Ja uskoakseni se on tullu nyt pinnalle kun tuo mursuseni alkoi seurustelemaan, niin kun sitä söpistelyä katsoo niin pakostikkin tulee ihmeolo. Ei sillä, oon hirveen onnellinen ystäväni puolesta ja on ihana nähdä se noin onnellisena, kun siitä näkee että se oikeesti tykkää tuosta toisesta paaljon (: Tekis vaan mieli itkeä, itkeä ja itkeä, eipä se auta mihinkään. Ja mä en kaipaa ketään ihmistä, siis nimellisesti jota kuta tiettyä. Vain sitä tunnetta... enkä mä haluiskaan sitoutua heti vaikka sellain tilaisuus heti näillä näppäimillä tarjoutuis, oon liian hajalla, herttileijaa eihän se jätkä kattelis mua päivää kauempaa.

Jos vähän ryvetään vanhassa:

" Muttaah, jos huominen olis parempi päivä ja voisin unohtaa tuon yhden kokonaan... partypartyy :D ->
No eipä tänänen auttanut, mutta onpahan hauskaa kuitenkin :D ->
Eieieieiii, ei näin, idiootti minä... mitä mä just menin tekemään? o.o ->

Vaikka eilen idea ei hirveän järkevältä tuntunut, mutta tulipahan itselleen todistettua että olen unohtanut sen yhden täysin. Vasta tänään aamulla tuli mieleen että jösses, en soittanut/laittanut viestiä tai edes miettinyt kys. ihmistä koko illan aikana! :) Ylpeä edes itsestäni, no okei, siinä oli yks muuttuja hieman helppaamassa muttah.. hih, olipas tuo yksi hölmö, noh siitä ei sen enempää voi kuvitella, heti unohdan senkin.."

Kuinka tyhmä mä sillon olinkaan, oletin et juuu kylhä mä sen unohan... noh, 4kk onko eroa nähtävissä? Ok, oon tutustunu siihen, jonka luulin olevan mahdotonta. + se on vissiinkin kaveri? En oo edelleenkään nähnyt sitä sen jälkeen, ihme ja kumma. Ja jos muistellaan vääähän enemmän kauemmas kun koko ihmisen edes ensimmäisen kerran tapasin niin... mulle jäi vain siit mieleen kun se tuijotti mua todella pitkään kun istuttiin portailla jotain höpöttämässä. Varmaankin niin järkyttävän näköin ollu, ylläri (: + se lainas mun takkia ja laitoin oikein hupun kunnolla kun toinen ei itse osannut... huah miehet?

Nyt voisin oikeutetusti sanoa itsestäni ettää voi huah naiset... enkö mä saa mun päätä sen verran kasaan etten kärsis tälläsestä ihmeen läheisyyden kaipuusta. Ei mulle ketään miestä tosta noin vaan viereen ilmesty vaikka kuinka ahistais xd Jos sitä lähtis nukkumaan, ja jos saisin loman aikana tuon suuuuren näkemisongelman pois alta niin sitä ei tarvitsisi enää jauhaa, en tiedä, pää on tyhjä.