Jaaa-a, miten ois nukkuminen? No ei nyt tietenkään :'D
Tänään pumpissa ja spinnissä + crosstrainerilla sen 15min, oli jo helpompaa! Kylläkin tuli syötyä taas ihan päin mäntyä muttah, kyllä ainakin lihakset kasvaa jos ei muuta - en käynyt tänään lenkillä kun äidillä olo meni niin pitkäksi, damn :/
Kävin nyt ottamassa sen rustokorun! Aww se on aivan ihana <3 Otin vielä yksin kun ystävä ei päässy paikalle ja siskokin myöhästy niin hienosti että juuri kun olin maksamassa&lähdössä pois liikkeestä niin hän ilmesty :D Oli hyvin pettynyt kun ei nähny mun kauhun sekasta ilmettä - mut ei se ees sattunut! Vähän nipisti ja se siit, nyt hieman jomottaa ja eipä sillä kyljellä paljoo nukuta xd Ja päätin palkita itseni napakorulla varmaankin siinä n.70-75kg paikkeilla jos sinne saakka saisi laihduttua, jos masukin olisi nätimpi niin siihen kehtaisi jotain laittaakkin!
Mulla on ollu taas niin ailahtelevat päivät, illalla ja yöllä useimmiten vaan itken. Saatan tuijottaa itteäni peilistä, kuunnella jotain biisiä uudestaan, uudestaan ja vaan itkeä. Se helpottaa, niin pystyn pitämään itteni päivät kasassa, toivoo vaan ettei kukaan huomaa. Sinällään aika jännä, huomaan olevani välillä ylipirteä, poissaoleva tai saatan yrittää nauraa kaikelle ihmenaurulla - en voi sille mitään mutta niin kait mä yritän piilottaa tätä oloa. Niin ja oon huomannut jankuttavani samasta asiasta kun en uskalla mitään muuta asiaa käsitellä, se vois alkaa sattua liikaa. Lakaisen asioita maton alle? Varmaankin näin, harmi ettei se matto kauaa sitä kasvavaa asia määrää piilota.
Hyvin mielenkiinnolla odotan tuon yhden jätkän kanssa näkemistä, koska se on ottanut asiakseen kehua mua jatkuvalla syötöllä ja sovinkin hirveän jankutuksen jälkeen että lähden hänen kanssa kahville ensi viikolla. Joo olenhan mä ihan imarreltu että joku tolleen mua kehuu, mutta kun se on tollasta jatkuvaa ja hirveää vihjailua seurustelevalta ihmiseltä johon mulla ei ole intressejä kuin vain kaverina - ahdistaa, noh jos se siitä. Sanoin sille kyllä et miks ihmees en kaveria kahvilla näkisi, toivottavasti se tajusi pointin.
Tuolle yhdelle herralle puhuin tänään, siitä on tullut paljon mukavempi ja kaverillisempi kun sain hänelle väärinkäsitykset (itseasiassa oli käsittänyt ihan oikein, olenhan (olinhan - not anymore that much) siitä kiinnostunut) oikaistua. Samanlaista juttua kuin loppusyksyllä mutta vielä rennommin kun kait tunnetaan paremmin (: Nojaa-a, koitan kuitenkin harventaa tota jutteluakin oman mieleni takia, en mä voi unohtaa jotain tunteita jos itse tyrkkään sen ihmisen eteeni jatkuvasti.
"I can’t look, I’m so blind
Lost my heart, I lost my mind without you"
Toivottavasti huomenna olisi kivaa (: Haluaisin jotain muuta ajateltavaa kuin tätä samaa vanhaa paskaa suoraan sanottuna.
perjantai 20. tammikuuta 2012
maanantai 16. tammikuuta 2012
Carboverload
Liikkuminen tänään, lenkki kahdella hölkkäpätkällä, en jaksanut sinne salille raahautua. Syömiset... noh alotetaanko raejuustosta ja mehukeitosta (70kcal), kanasalaatista (150kcal), proteiinipatukasta (100kcal), ja siitä se kierre sitten lähtikin. Fetajuustokolmio (300kcal?), pizzapala (150kcal?), suklaabilareita (200kcal), suklaapatukka (180kcal), dippi (100kcal), sipsejä (400kcal) + 2 kalkkunaleikkelettä (20kcal?) = 1670 kcal, mussutanpa vaan lisää ja lisää, jos se persekkin levenisi samalla.
Mutta jos nyt positiivisesti ajatellaan niin aiemmin hirveät tappofarkut on mukavat päällä (vaikka hirveät jenkkakahvat aiheuttaakin) ja vanha tuulitakki on löysempi/rennompi (: Että kait niitä senttejä on oikeasti lähtenyt, vaikka tämä mässääminen on mitä on. Haluan salille, haluanhaluanhaluan, spinningiin varsinkin! Ja crosstrainerille juoksemaan, se fiilis mikä siitä tulee on niin ihana... En olis ikinä uskonut että musta tulee tälläinen kuntointoilija :'D Vielä kun saisi syömisen kuntoon niin olisi great. Torstaina pumppiin! Vaikka henki lähtis.
Oon hyvin hämmentynyt mitä tuo yksi ihminen musta haluaa o.o Nojaah, mitä sitä pientä päätä sen kummemmin vaivaamaan. Halukoon mitä haluaa, kaveruutta se vaan multa saa :D Tästä tuleekin mieleen se että yksi kaverini juuri kertoi mulle että kuulemma mulla on vaan liian korkeat kriiterit miesasioissa, tavoittelen kuulemma aina tähtiin, ihastun sellasiin ihmisiin joita en voi koskaan saada. Mun pitäis olla tyytyväinen jos edes joku kiinnostuu musta ja tällä hetkellä pitäisi olla tosi imarreltu... ja vissiinkin heti haarat auki ja hommiin? xd Ei luoja, anteeksi pessimistisyyteni.
"... ja mulla on niin kauhea ikävä" Mitäpä siinä muuta sanomaan, muiden kuin kaveri-tunteiden hautaaminen on jo vaikeeta ilman että joku kaivaa ne esiin aina kun kerkeen yhden hippusen haudata.
"Mä oon miettiny yöllä, ja ikävöiny
ratkasuu mut ei sitä löydy
Jos toisen käsistä päästää
aina tällane arpii jättää
Ois pitäny jutella enemmän,
miten se ois menny kaaoksen keskellä
Tahdon kuulla sun äänen, ja siihen nukahtaa
Toivon et nään sut uudestaan"
Mutta jos nyt positiivisesti ajatellaan niin aiemmin hirveät tappofarkut on mukavat päällä (vaikka hirveät jenkkakahvat aiheuttaakin) ja vanha tuulitakki on löysempi/rennompi (: Että kait niitä senttejä on oikeasti lähtenyt, vaikka tämä mässääminen on mitä on. Haluan salille, haluanhaluanhaluan, spinningiin varsinkin! Ja crosstrainerille juoksemaan, se fiilis mikä siitä tulee on niin ihana... En olis ikinä uskonut että musta tulee tälläinen kuntointoilija :'D Vielä kun saisi syömisen kuntoon niin olisi great. Torstaina pumppiin! Vaikka henki lähtis.
Oon hyvin hämmentynyt mitä tuo yksi ihminen musta haluaa o.o Nojaah, mitä sitä pientä päätä sen kummemmin vaivaamaan. Halukoon mitä haluaa, kaveruutta se vaan multa saa :D Tästä tuleekin mieleen se että yksi kaverini juuri kertoi mulle että kuulemma mulla on vaan liian korkeat kriiterit miesasioissa, tavoittelen kuulemma aina tähtiin, ihastun sellasiin ihmisiin joita en voi koskaan saada. Mun pitäis olla tyytyväinen jos edes joku kiinnostuu musta ja tällä hetkellä pitäisi olla tosi imarreltu... ja vissiinkin heti haarat auki ja hommiin? xd Ei luoja, anteeksi pessimistisyyteni.
"... ja mulla on niin kauhea ikävä" Mitäpä siinä muuta sanomaan, muiden kuin kaveri-tunteiden hautaaminen on jo vaikeeta ilman että joku kaivaa ne esiin aina kun kerkeen yhden hippusen haudata.
"Mä oon miettiny yöllä, ja ikävöiny
ratkasuu mut ei sitä löydy
Jos toisen käsistä päästää
aina tällane arpii jättää
Ois pitäny jutella enemmän,
miten se ois menny kaaoksen keskellä
Tahdon kuulla sun äänen, ja siihen nukahtaa
Toivon et nään sut uudestaan"
And I will show you what kind of a girl I am
Lihakset huuuuuuutaaaaa, mä huudan vaan kovempaa takasin (: Tosiaan pumpin jälkeen pelkkä kävely on tehnyt höpöä, mutta nyt sunnuntaina raahauduin taas salille. Crosstrainerilla 15min, spinning 30min, rvp 30min ja lopuksi zumba 45min, eli ihan mukavasti tuli kuntoiltua. Eiköhän tää lihassärkykin tuosta aikanaan lähde eikä paikat ole niin hellänä kunhan keho tottuu. Iltasella raahauduin vielä lenkillekkin, kyllä se kunto ainakin on kasvanut kun jaksoin hölkätä pidempiä pätkiä.
NE SYÖMISET, voi ei mun kanssa ): Tänään siis aloitin suklaapirtelöllä (easy dietin, 160kcal, hiilareita älyvähän), siitä sitten fiksuna tyttönä heseen burgersalaatti valkosipulikastikkeella (n.400kcal) ja suklaapehmis päälle (300kcal), tummasuklaapatukan puolikas (90kcal). Ja kun pääsin jumppien jälkeen kotiin söin proteiinipatukan (140kcal), jos nyt aletaan pilkkua viilaamaan niin äsken maistoin uutta proteiinipatukkaa jonka juuri ostin + söin yhden kalkkunaleikkeleen (=50kcal?). Elikkäs päivän kokonaissaldo taitaa olla 1140 kcal?
Se olikin nätimmin syöty kuin oletin! Paitsi että eilen meni sipsiä ja dippiä, subista grillattu kana-leipää ja perjantaina makkaraperunoita, torstaina kotzonea ja sipsiä, joten eipä tänäsestä hirveästi hurrata :D Tuo "koiraystäväni" sai mut nyt innostumaan fitfarmin tänään alkavasta dietistä ja huomisesta lähtien sen ruokavaliota yritän toteuttaa, saas nähdä miten likkojen käy.
Mutta! Näin äitin tänään pitkästä aikaa ja sen mielestä oon kuulemma laihtunut jonkin verran. Kokeiltiin sitten sitä vanhojenmekkoa jota varten periaatteessa tälläinen kunnon laihdutus alkoi - se meni paljon paremmin päälle, eikä enään ollut niiiiiiin pieni. Kyllä siinä vielä on jonkin verran matkaa että se päälle menee, 4vk aikaa, treeniä horo treeniä! (:
Äidin sanoista ilahduttuani menin kaivamaan esille pari viikkoa sitten ottamani mitat, mitä ihmettä - mä olen oikeasti laihtunut :D Katsokaa vaikka itse, pelkään vaan pahinta että olen ottanut aiemmat mitat löysemmällä mittaustavalla.
- 03.01.2012 rinnanympärys 100cm, vyötärö 94cm, napa 100cm, lantio105cm, reisi 61cm
- 16.01.2012 rinnanympärys 96cm (-4cm), vyötärö 89cm (-5cm), napa 97cm (-3cm), lantio 101cm (-4cm), reisi 58cm (-3cm)
Ja sanotaanko että painoa on mukamas pudonnut parhaimpina päivinä n.3kg, nyt on taaaaas hirveä turvotus päällä kiitos noiden hiilarimässäilyiden. Mutta oon päättänyt etten tuijota sitä painoa, tärkeintä on nuo mitat! Huomenna ajattelin mennä puolen tunnin pumppiin, 30min spinning ja vielä jos crosstrainerilla polkaisisi sen puol tuntia (:
NE SYÖMISET, voi ei mun kanssa ): Tänään siis aloitin suklaapirtelöllä (easy dietin, 160kcal, hiilareita älyvähän), siitä sitten fiksuna tyttönä heseen burgersalaatti valkosipulikastikkeella (n.400kcal) ja suklaapehmis päälle (300kcal), tummasuklaapatukan puolikas (90kcal). Ja kun pääsin jumppien jälkeen kotiin söin proteiinipatukan (140kcal), jos nyt aletaan pilkkua viilaamaan niin äsken maistoin uutta proteiinipatukkaa jonka juuri ostin + söin yhden kalkkunaleikkeleen (=50kcal?). Elikkäs päivän kokonaissaldo taitaa olla 1140 kcal?
Se olikin nätimmin syöty kuin oletin! Paitsi että eilen meni sipsiä ja dippiä, subista grillattu kana-leipää ja perjantaina makkaraperunoita, torstaina kotzonea ja sipsiä, joten eipä tänäsestä hirveästi hurrata :D Tuo "koiraystäväni" sai mut nyt innostumaan fitfarmin tänään alkavasta dietistä ja huomisesta lähtien sen ruokavaliota yritän toteuttaa, saas nähdä miten likkojen käy.
Mutta! Näin äitin tänään pitkästä aikaa ja sen mielestä oon kuulemma laihtunut jonkin verran. Kokeiltiin sitten sitä vanhojenmekkoa jota varten periaatteessa tälläinen kunnon laihdutus alkoi - se meni paljon paremmin päälle, eikä enään ollut niiiiiiin pieni. Kyllä siinä vielä on jonkin verran matkaa että se päälle menee, 4vk aikaa, treeniä horo treeniä! (:
Äidin sanoista ilahduttuani menin kaivamaan esille pari viikkoa sitten ottamani mitat, mitä ihmettä - mä olen oikeasti laihtunut :D Katsokaa vaikka itse, pelkään vaan pahinta että olen ottanut aiemmat mitat löysemmällä mittaustavalla.
- 03.01.2012 rinnanympärys 100cm, vyötärö 94cm, napa 100cm, lantio105cm, reisi 61cm
- 16.01.2012 rinnanympärys 96cm (-4cm), vyötärö 89cm (-5cm), napa 97cm (-3cm), lantio 101cm (-4cm), reisi 58cm (-3cm)
Ja sanotaanko että painoa on mukamas pudonnut parhaimpina päivinä n.3kg, nyt on taaaaas hirveä turvotus päällä kiitos noiden hiilarimässäilyiden. Mutta oon päättänyt etten tuijota sitä painoa, tärkeintä on nuo mitat! Huomenna ajattelin mennä puolen tunnin pumppiin, 30min spinning ja vielä jos crosstrainerilla polkaisisi sen puol tuntia (:
torstai 12. tammikuuta 2012
He's out your system yeah it took you a while - it can take a while from now
"But now you're
You're looking like you really like him like him
And now you're feeling like you miss him miss him
You're speaking like you really love him love him
And now you're dancing like you need him need him"
Ehhehh, nojaa :D Tänään tunnin pumpissa, huhhuh meinasinko edes kuolla! Ja nyt on kädet ihan makaronit, huomenna valitan kahta kauheammin. Eilenkin olin jumpalla, harmi vaan et nää syömiset on menneet ihan päin persettä vaikka on tullu liikuttua. Jos sitä ryhdistäytyisi siinä samalla, kapeemmat kasvot kuulemma on ja solisluut näkyy paremmin, sitä se on kun nesteet lähtee. Nyt on vaan menkkojen takia hirveä turvotus päällä.
Oon ihan hämilläni, taas kerran niin kuin aina kun mua kehutaan, saa aina miettimään että miks mä en itse näe itseäni sellasena kuin muut ja arvosta itseeni. No jaah, en kait mä enään niin kamalan näkönen ole kun kuulemma edes yhden jätkän mielestä sopivan-&hyvänmuotonen ja hyvännäkönen :'D Edistystä, enemmänkin mua vaan ärsyttää edelleenkin se että koko ajan joku kyseenalaistaa mun tunteita tuota yhtä ihmistä kohtaan. Ihan niinkun mulla ittellänikin usko loppuu kun yritän sitä kovasti unohtaa muussa kuin kaveri mielessä!
Pitäis vissiin ens kerralla tehdä blogipäivitys vuodesta 2011, eli vähän ympäripyöreesti mitä tapahtu! Jännä vuosi sanoisinko, mun estot tiettyihin asioihin katosi, tutustuin paremmin maailman ihanimpaan ihmiseen ja mielipiteet on muuttuneet suuresti. Huomannut myös että jotkut ihmiset vaan ei muutu vuodesta toiseen, aina samanlaisia. Ja sanotaanko kliseisesti että se my first kiss meni myös vasta näin vanhana, huhhuh mikä urpo olen :D
Mutta nyt tutilullaa, huomenna nään tuon yhden ihanuuden joka meinasi tänä aamuna aiheuttaa mulle sydärin. Aina jonkun takia saa olla pelkäämässä! ):
You're looking like you really like him like him
And now you're feeling like you miss him miss him
You're speaking like you really love him love him
And now you're dancing like you need him need him"
Ehhehh, nojaa :D Tänään tunnin pumpissa, huhhuh meinasinko edes kuolla! Ja nyt on kädet ihan makaronit, huomenna valitan kahta kauheammin. Eilenkin olin jumpalla, harmi vaan et nää syömiset on menneet ihan päin persettä vaikka on tullu liikuttua. Jos sitä ryhdistäytyisi siinä samalla, kapeemmat kasvot kuulemma on ja solisluut näkyy paremmin, sitä se on kun nesteet lähtee. Nyt on vaan menkkojen takia hirveä turvotus päällä.
Oon ihan hämilläni, taas kerran niin kuin aina kun mua kehutaan, saa aina miettimään että miks mä en itse näe itseäni sellasena kuin muut ja arvosta itseeni. No jaah, en kait mä enään niin kamalan näkönen ole kun kuulemma edes yhden jätkän mielestä sopivan-&hyvänmuotonen ja hyvännäkönen :'D Edistystä, enemmänkin mua vaan ärsyttää edelleenkin se että koko ajan joku kyseenalaistaa mun tunteita tuota yhtä ihmistä kohtaan. Ihan niinkun mulla ittellänikin usko loppuu kun yritän sitä kovasti unohtaa muussa kuin kaveri mielessä!
Pitäis vissiin ens kerralla tehdä blogipäivitys vuodesta 2011, eli vähän ympäripyöreesti mitä tapahtu! Jännä vuosi sanoisinko, mun estot tiettyihin asioihin katosi, tutustuin paremmin maailman ihanimpaan ihmiseen ja mielipiteet on muuttuneet suuresti. Huomannut myös että jotkut ihmiset vaan ei muutu vuodesta toiseen, aina samanlaisia. Ja sanotaanko kliseisesti että se my first kiss meni myös vasta näin vanhana, huhhuh mikä urpo olen :D
Mutta nyt tutilullaa, huomenna nään tuon yhden ihanuuden joka meinasi tänä aamuna aiheuttaa mulle sydärin. Aina jonkun takia saa olla pelkäämässä! ):
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
I can't regret you so I can't forget you
Toisin kuin otsikko kertoo niin mulla on tosi jännät fiilikset tällä hetkellä. Oon ihan ymmälläni :'D
Vaikka juuri pe sanoin etten tule näkemään sitä, jonkin ihme mutkan kautta kuitenkin ne ilmesty tänne iltaa viettämään. Täytyy sanoa että mulla melkein nousi höyry korvista kun toinen oli niin vaivatunut yms. joten siinä vaiheessa kun multa alettiin kyselemään että kys. ihminen edelleen luulee että olen siitä kiinnostunut, niin raahasin koko jätkän toiseen huoneeseen. Lopputulos on se että ollaan kavereita ja thats it (: Mieltä lämmittää suuresti se et kuulemma en olis ollu ihan evvk ennen kuin hän alko seurustelemaan, what, mä olisin kelvannu jollekkin jos olisin uskaltannu? o.o Onks se helvetti jäätyny jo?
Easy diet jatkuu edelleen, silleen muunneltuna, mun pitäisi käydä ostamassa niitä suklaapirtelöitä, ne on nomnom. Muuten oon syönyt aika huolettomasti päin persettä, proteiinipitosta yrittänyt syödä suht paljon, mutta tänänen mäkkäröinti nyt meni taas sinne "asia josta ei puhuta"-puolelle. Mutta! Salilla oon käynyt ja lenkkeilyt päivittäin, tänään sitten oli spinning 30min, rvp 30min ja zumba 45min + tuo normilenkki. Toivottavasti sentään jotain kuluttanut, kun tuli siellä mäkkärissäkin käytyä.
Nesteet on ainakin lähteneet ja on paljon parempi olo, kuulemma näytänkin laihemmalta :D Kuulumisiin!
Vaikka juuri pe sanoin etten tule näkemään sitä, jonkin ihme mutkan kautta kuitenkin ne ilmesty tänne iltaa viettämään. Täytyy sanoa että mulla melkein nousi höyry korvista kun toinen oli niin vaivatunut yms. joten siinä vaiheessa kun multa alettiin kyselemään että kys. ihminen edelleen luulee että olen siitä kiinnostunut, niin raahasin koko jätkän toiseen huoneeseen. Lopputulos on se että ollaan kavereita ja thats it (: Mieltä lämmittää suuresti se et kuulemma en olis ollu ihan evvk ennen kuin hän alko seurustelemaan, what, mä olisin kelvannu jollekkin jos olisin uskaltannu? o.o Onks se helvetti jäätyny jo?
Easy diet jatkuu edelleen, silleen muunneltuna, mun pitäisi käydä ostamassa niitä suklaapirtelöitä, ne on nomnom. Muuten oon syönyt aika huolettomasti päin persettä, proteiinipitosta yrittänyt syödä suht paljon, mutta tänänen mäkkäröinti nyt meni taas sinne "asia josta ei puhuta"-puolelle. Mutta! Salilla oon käynyt ja lenkkeilyt päivittäin, tänään sitten oli spinning 30min, rvp 30min ja zumba 45min + tuo normilenkki. Toivottavasti sentään jotain kuluttanut, kun tuli siellä mäkkärissäkin käytyä.
Nesteet on ainakin lähteneet ja on paljon parempi olo, kuulemma näytänkin laihemmalta :D Kuulumisiin!
perjantai 6. tammikuuta 2012
I can't see you
Reisillehän se homma meni, onneksi suoraan sanoen :D Se näkeminen siis, kyllä tuo diettikin vähän reisille mennyt mutta positiivisia vaikutuksia siitä kuitenkin huomattu ja se jatkuu hieman muunneltuna tämän mässäilypäivän jälkeen!
No mutta juu, se näkeminen, oon vaan onnellinen että se meni reisille koko juttu. Mulle selvis sellasia asioita jotka sai mut tuntemaan itseni naurunalaseksi pelleksi. Mä en osaa sanoin kuvailla mun fiilistä tällä hetkellä, toisaalt oon vihanen, toisaalt helpottunut, huvittunut, surullinen ja pettynyt. Sen mä nyt ainakin tiedän että oon taas kerran päästänyt itteni särkemään pienen palan sydäntäni jätkän takia, mutta kyllä mä saan sen liimailtua takaisin paikoilleen. Jos sitä myöhemmin näkyilis sen kanssa kun mun pää on kasassa ja oon "selvinnyt" tästä totuuden tajuamisesta. Mua vaan hävettää ihan kauheasti... Onneksi joku oli sentään reilu mua kohtaan.
Tänään vielä taas lenkkeilemään! Yhdellä lenkillä jo käynyt ja pahimpaan vitutukseen ja suututukseen lenkki on varsin hyvä vaihtoehto. Jalat huutaa hoosiannaa ja silti sitä jaksaa jatkaa kun se vitutustaso vaan on niin korkea :'D Pitäiskö tälläsiä tilanteita tulla useimminkin?
Mun elämä on muuttunut hirveästi, tänään viimeksi mietin sitä että jos kaikki oliskin ennallaan? Jos asuisinkin edelleen iskällä, se määräis mitä mä teen, kertois miten elämä eletään, keskittyisin vain kouluun, koiriin ja laihduttamiseen. Mulla ei olis muuta, sosiaalista elämää melkeinpä ollenkaan. En olis nyt tässä tilanteessa, mutta toisaalta virheistä aina oppii, ehkäpä ens kerralla en joudu tuntemaan itteäni hölmöksi. Onneksi tuo yksi ihana pelasti mun päivän, ollaan kummatkin tälläsiä luottamusvammasia, se ymmärs miltä musta tuntu. Mutta oon myös tosi kiitollinen tuolle yhdelle ihmiselle jonka kanssa käytiin ikivanhoi asioita läpi, uudempiakin, sai mut tajuamaan mikä on oikee tilanne. Meinasin toistaa taas samaa kaavaa, kaikki peilikuvia toisistaan.
Uutta matoa koukkuun vai miten se meni? Nojaa jos mä nyt eka jatkasin tätä elämäntapamuutosta, kesällä vois sit enemmän alkaa niit miehii bongailee (; Pieni luottamuspula tässä kyllä tuli mutta kait siitä yli päästään, en mee nyt sanomaan yhtään mitään suuntaan taas toiseen, vahvasti mä uskon että ehkäpä mullekkin on jotain täs maailmas jätetty.
Mun sisko sano tossa viisaasti että mä saan tehdä kyllä virheitä elämässä, kukaan ei kiellä mua tekemästä niitä ja kukaan ei syytä jos välillä menee metsään. Mä en oo voinu oppia elämään koska mua on hallittu jatkuvasti ilman että opetettaisiin selviämään yksin. Kukaan ei ole seppä syntyessään. On se sisko joskus viisas, myönnän jopa? :D Kuulemma ne rakastaa mua silti vaikka mä en aina tekiskään oikein tai parhaimpia ratkaisuja, koska ne tietää miten hukassa oon ollut ja miten vaikeeta mun on ollut sopeutua. Tää nyt kuulostaa siltä et olisin käyny läpi jotain isompaakin, mutta ei ny sentäs! Haluaisin vaan nyt pakoon jonnekkin... ulkomaille? Pitäisi vissiin veljeltä kysellä jos se mut sinne joksikin viikoksi huolisi kunhan koulu taas alkaa, tai vaikka sit lomalla. Pääsis uuteen ympäristöön ja sais jotain muuta mietittävää, tapais uusia ihmisiä - ja ei, en unohtaisi vanhoja, mutta saisin laannutettua noita tunteita.
Jos sitä nyt siirtyisi lenkkeilemään taasen (:
No mutta juu, se näkeminen, oon vaan onnellinen että se meni reisille koko juttu. Mulle selvis sellasia asioita jotka sai mut tuntemaan itseni naurunalaseksi pelleksi. Mä en osaa sanoin kuvailla mun fiilistä tällä hetkellä, toisaalt oon vihanen, toisaalt helpottunut, huvittunut, surullinen ja pettynyt. Sen mä nyt ainakin tiedän että oon taas kerran päästänyt itteni särkemään pienen palan sydäntäni jätkän takia, mutta kyllä mä saan sen liimailtua takaisin paikoilleen. Jos sitä myöhemmin näkyilis sen kanssa kun mun pää on kasassa ja oon "selvinnyt" tästä totuuden tajuamisesta. Mua vaan hävettää ihan kauheasti... Onneksi joku oli sentään reilu mua kohtaan.
Tänään vielä taas lenkkeilemään! Yhdellä lenkillä jo käynyt ja pahimpaan vitutukseen ja suututukseen lenkki on varsin hyvä vaihtoehto. Jalat huutaa hoosiannaa ja silti sitä jaksaa jatkaa kun se vitutustaso vaan on niin korkea :'D Pitäiskö tälläsiä tilanteita tulla useimminkin?
Mun elämä on muuttunut hirveästi, tänään viimeksi mietin sitä että jos kaikki oliskin ennallaan? Jos asuisinkin edelleen iskällä, se määräis mitä mä teen, kertois miten elämä eletään, keskittyisin vain kouluun, koiriin ja laihduttamiseen. Mulla ei olis muuta, sosiaalista elämää melkeinpä ollenkaan. En olis nyt tässä tilanteessa, mutta toisaalta virheistä aina oppii, ehkäpä ens kerralla en joudu tuntemaan itteäni hölmöksi. Onneksi tuo yksi ihana pelasti mun päivän, ollaan kummatkin tälläsiä luottamusvammasia, se ymmärs miltä musta tuntu. Mutta oon myös tosi kiitollinen tuolle yhdelle ihmiselle jonka kanssa käytiin ikivanhoi asioita läpi, uudempiakin, sai mut tajuamaan mikä on oikee tilanne. Meinasin toistaa taas samaa kaavaa, kaikki peilikuvia toisistaan.
Uutta matoa koukkuun vai miten se meni? Nojaa jos mä nyt eka jatkasin tätä elämäntapamuutosta, kesällä vois sit enemmän alkaa niit miehii bongailee (; Pieni luottamuspula tässä kyllä tuli mutta kait siitä yli päästään, en mee nyt sanomaan yhtään mitään suuntaan taas toiseen, vahvasti mä uskon että ehkäpä mullekkin on jotain täs maailmas jätetty.
Mun sisko sano tossa viisaasti että mä saan tehdä kyllä virheitä elämässä, kukaan ei kiellä mua tekemästä niitä ja kukaan ei syytä jos välillä menee metsään. Mä en oo voinu oppia elämään koska mua on hallittu jatkuvasti ilman että opetettaisiin selviämään yksin. Kukaan ei ole seppä syntyessään. On se sisko joskus viisas, myönnän jopa? :D Kuulemma ne rakastaa mua silti vaikka mä en aina tekiskään oikein tai parhaimpia ratkaisuja, koska ne tietää miten hukassa oon ollut ja miten vaikeeta mun on ollut sopeutua. Tää nyt kuulostaa siltä et olisin käyny läpi jotain isompaakin, mutta ei ny sentäs! Haluaisin vaan nyt pakoon jonnekkin... ulkomaille? Pitäisi vissiin veljeltä kysellä jos se mut sinne joksikin viikoksi huolisi kunhan koulu taas alkaa, tai vaikka sit lomalla. Pääsis uuteen ympäristöön ja sais jotain muuta mietittävää, tapais uusia ihmisiä - ja ei, en unohtaisi vanhoja, mutta saisin laannutettua noita tunteita.
Jos sitä nyt siirtyisi lenkkeilemään taasen (:
tiistai 3. tammikuuta 2012
ACKD Easy diet
Kuraaa, nyt se sitten alkoi - hyvää uuttavuotta vaan kaikille :D Nojaa mitäs nyt sanoisin, söin aamulla mansikkasmoothien - puolet siitä. Loput kaadoin pois, aivan karseata. Lounaaksi söin kanakeiton, se oli ihan ok ja 1/4 meni hukkaan loppujen lopuksi. Pari lusikallista raejuustoa mennyt ja muutama kalkkunaleikkele. Paljon juonut vettä ja kivennäisvettä, myöskin zero-colaa mennyt pikkupullollisen verran. Myös tuli hairahdettua stripped batteryyn. Suomeksi tärisin kuin haavanlehti harkoissa... kiitos sen energiajuoman. Juustokeitto oli päivällisenä (itseasiassa ihan hyvänmakuinen) ja kiisselin voisi syödä iltapalaksi.
On ollut hirveen vetämätön olo, johtuen varmasti siitä että olen kipeä muutenkin. Ensimmäisen päivän jälkeen voin sanoa etten mä tätä aijo kokonaan noudattaa, eli kyllä aion syödä lisäksi proteiinia (: Ja sillon tällön kaikkea ei kiellettyä, tää nyt on vaan 6pv kestävä mutta silti :D Katsoo jos jatkaa myöhemmin lisää.
Tänään kävin ekan kerran salilla! Ei olisi ollut innostusta sitten yhtään, mutta aina kun alkaa laiskottamaan tai tekemään jotain kiellettyä mieli niin ajattelen itseäni peilistä, jos maha on nyt hirveä pallo niin mitä se olisi myöhemmin jos en ottaisi itseäni niskasta kiinni? Varsinkin salille oli perseestä mennä yksin, kun sisko peruutti viime hetkillä. Nooh kuitenkin juoksin crosstrainerilla 30min ja kuntopyöräilin 12 min (: Yhteensä sellaiset 420kcal siis kulutettu tänään, jos sitä vielä raahautuisi lenkille niinkuin eilenkin.
Mitäs muuta sitten - noh viikonloppu tulossa? En nyt sitten tiedä muistaako edes tuo yksi koko näkemistä... pitäisi kysellä. Enpä tiedä mitä tehdään ja missä nähdään jahh vaikeeta, toivottavasti tuo ystävä ei nyt oikeasti peru xd Sitten menee koko homma ihan reisille.
Mulla nyt olisi vielä vaikka mitä vuodatettavaa mutta eiköhän se jo riitä (: Kertoilen myöhemmin miten on "dietti" onnistunut.
//Juhh, sanotaanko että se kiisseli ei millään mennyt alas... toivon todella että tuo suklaapirtelö ois sentään siedettävää niin olisi jotain muutakin kuin juustokeittoa :D Tulipa sitten mussutettua taas lisää raejuustoa ja kalkkuleikkeleitä.
On ollut hirveen vetämätön olo, johtuen varmasti siitä että olen kipeä muutenkin. Ensimmäisen päivän jälkeen voin sanoa etten mä tätä aijo kokonaan noudattaa, eli kyllä aion syödä lisäksi proteiinia (: Ja sillon tällön kaikkea ei kiellettyä, tää nyt on vaan 6pv kestävä mutta silti :D Katsoo jos jatkaa myöhemmin lisää.
Tänään kävin ekan kerran salilla! Ei olisi ollut innostusta sitten yhtään, mutta aina kun alkaa laiskottamaan tai tekemään jotain kiellettyä mieli niin ajattelen itseäni peilistä, jos maha on nyt hirveä pallo niin mitä se olisi myöhemmin jos en ottaisi itseäni niskasta kiinni? Varsinkin salille oli perseestä mennä yksin, kun sisko peruutti viime hetkillä. Nooh kuitenkin juoksin crosstrainerilla 30min ja kuntopyöräilin 12 min (: Yhteensä sellaiset 420kcal siis kulutettu tänään, jos sitä vielä raahautuisi lenkille niinkuin eilenkin.
Mitäs muuta sitten - noh viikonloppu tulossa? En nyt sitten tiedä muistaako edes tuo yksi koko näkemistä... pitäisi kysellä. Enpä tiedä mitä tehdään ja missä nähdään jahh vaikeeta, toivottavasti tuo ystävä ei nyt oikeasti peru xd Sitten menee koko homma ihan reisille.
Mulla nyt olisi vielä vaikka mitä vuodatettavaa mutta eiköhän se jo riitä (: Kertoilen myöhemmin miten on "dietti" onnistunut.
//Juhh, sanotaanko että se kiisseli ei millään mennyt alas... toivon todella että tuo suklaapirtelö ois sentään siedettävää niin olisi jotain muutakin kuin juustokeittoa :D Tulipa sitten mussutettua taas lisää raejuustoa ja kalkkuleikkeleitä.
perjantai 30. joulukuuta 2011
Let me live my own life
Nojaa, enpä malttanut olla kuitenkaan kirjottelematta ennen uuttavuotta! Enemmänkin en oikein saanut nukutuksi niin tuli mietittyä ties mitä.
Tiistaina oli varsin mukavaa, käytiin siskon kanssa "hieman" shoppailemassa. Mukaan tarttui vaikka mitä tilpehööriä, rahaa upposi sellainen 150e kaiken kaikkiaan. Ilta sitten olikin hieman... mielenkiintosempi. Täytyy kyllä sanoa että tuli juotua _hieman_ liikaa ja tehtyä jotain luonnolleni ei-ominaista, nojaaa eipä se mulle sen kummosempi juttu ollut mutta kaverit kyllä jakso muistuttaa siitä seuraavana aamuna ja kauhistella, no herttileijaa jos mulle asia on ok ja se oli pelkkää pelleilyä umpihumalassa, so what? :D Oon alkanut jotain oppia näköjään siskolta, huhhuh, nyt jo tartuttaa muhun huonoja tapoja!
Sinällään yksi allekirjoittanut meni hieman kirjoittelemaan samaisena iltana hieman aiemmissa postauksissa mainitulle herrashenkilölle. Juuh, en voi edes lukea noita viestejä häpeemättä silmiä päästäni... Noh sain sovittua sentäs et nähään ihan lähiaikoina, jotakin edistystä! Myhh, mun päässä vaan pyörii taaas se sama prkleen ilta alkusyksyltä ja haluaisin niin palata siihen hetkeen kaikessa sekavuudessaankin. Ja tää hirveä haaveilu ei auta asiaa, alitajunnassa haaveilu, sentään hereillä osaan olla realisti. Vaikka nää nyt kuinka yrittää vitsailla että historia toistais itseään mut höpöhöpö, not gonna happen.
Näin eilen (tainoh itseasiassa toissapäivänä) ööääm niissä ekoissa postauksissakin mainitun ystävän, sen koiraihmisen :D Ollaan nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana lähennytty hurjasti, kyllä aiemminkin oltiin hyviä ystäviä mutta harvemmin nähtiin ja kunnolla puhuttiin asioita halki. Nyt ollaan nähty hiiuukka useammin ja eilen puhuttiin siitä miten meidän ystävyys on "kliseisesti" kestänyt kaiken tän ajan, ja siitä kuinka tärkeitä kumpikin silti toisilleen on, ja miten hyvin me silti tunnetaan toisemme. Myöskin se tuli taas huomatuksi miten samanlaisia ollaan, varsinkin ajatus ja tunne-elämältä, osaa hyvin samaistua toiseen kun välillä ihan kuin omia mietteitä kuuntelisi. Sain myös ehkäpä vähän oikaistua väärinkäsitystä tuosta miekkosesta, kun oon vahvasti huomannut että ystävä suhtautuu hyvin pessimisesti asiaan jos oon siitä puhunut. Ihan sen takia koska hänelle on jääny hyvin kusipää kuva kys. ihmisestä ja haluaa suojella mua tollaisilta, pelkäää et mua vaan käytetään hyväksi. Joka nyt ei todellakaan ole huolenaihe missään muodossa, kait se ymmärsi kun selitin miten tuosta ihmisestä on tullut mulle ihan kaveri ja pystyn kertomaan sille asioita ja se mullekkin kait jotain (sinällään mä en tiedä kuinka suuri sen luottamiskynnys on, mutta mulla se on suuri tuollaisiin asioihin liittyen). Kait sain edes hieman käsitystä muutettua, mutta kys. ihmisen tuntien niin kyllä se on edelleen huolissaan musta. Nojaa, enköhän mä oo jo iso tyttö, eikä mua tartte koko ajan vartioida. On tuo ystävä silti rakas ja tärkeä, jaksaa musta pienestä pitää huolta (:
Tänään (..eilen?) käytiin äidin kanssa selvittämässä asioita kaupungilla, nyt on kuntosalikorttikin hakemista vailla kätösissä! Bussikorttikin käytiin laitailemassa ja metsästettiin mulle kenkiä mutta ei kivoja löytynyt ): Joten niimpä tuhlasin kaikki lahjakortit melkeimpä loppuun ostellen vaatteita - ei näin. Kerrankin äiti ei valittanut missään vaiheessa rahanmenosta kun hän ei melkein maksanut mitään :D
Jos sitä lähtisi aamulenkille (mikä se on o.O) ja sit koittaisi nukkua tunnin pari, sovin 12 lähteväni siskon kanssa kaupungille... ottamaan mahdollisesti rustokorua - iik! Mun henkinen tukikaan (mursumeli) ei pääse paikalle niin on tyydyttävä siskon tukeen. Mua on nyt joka suunnasta painostettu ottamaan sitä rustokorua joten jos sen nyt ottais.
Ruuasta mä en nyt edes halua puhua, oon mäsyttänyt nyt yölläkin kaikkea turhaa ja epäterveellistä. Vuoden vaihtuessa on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja edelleen aijon ne easy dietit ostaa (: Nyt kuulumisiin!
Tiistaina oli varsin mukavaa, käytiin siskon kanssa "hieman" shoppailemassa. Mukaan tarttui vaikka mitä tilpehööriä, rahaa upposi sellainen 150e kaiken kaikkiaan. Ilta sitten olikin hieman... mielenkiintosempi. Täytyy kyllä sanoa että tuli juotua _hieman_ liikaa ja tehtyä jotain luonnolleni ei-ominaista, nojaaa eipä se mulle sen kummosempi juttu ollut mutta kaverit kyllä jakso muistuttaa siitä seuraavana aamuna ja kauhistella, no herttileijaa jos mulle asia on ok ja se oli pelkkää pelleilyä umpihumalassa, so what? :D Oon alkanut jotain oppia näköjään siskolta, huhhuh, nyt jo tartuttaa muhun huonoja tapoja!
Sinällään yksi allekirjoittanut meni hieman kirjoittelemaan samaisena iltana hieman aiemmissa postauksissa mainitulle herrashenkilölle. Juuh, en voi edes lukea noita viestejä häpeemättä silmiä päästäni... Noh sain sovittua sentäs et nähään ihan lähiaikoina, jotakin edistystä! Myhh, mun päässä vaan pyörii taaas se sama prkleen ilta alkusyksyltä ja haluaisin niin palata siihen hetkeen kaikessa sekavuudessaankin. Ja tää hirveä haaveilu ei auta asiaa, alitajunnassa haaveilu, sentään hereillä osaan olla realisti. Vaikka nää nyt kuinka yrittää vitsailla että historia toistais itseään mut höpöhöpö, not gonna happen.
Näin eilen (tainoh itseasiassa toissapäivänä) ööääm niissä ekoissa postauksissakin mainitun ystävän, sen koiraihmisen :D Ollaan nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana lähennytty hurjasti, kyllä aiemminkin oltiin hyviä ystäviä mutta harvemmin nähtiin ja kunnolla puhuttiin asioita halki. Nyt ollaan nähty hiiuukka useammin ja eilen puhuttiin siitä miten meidän ystävyys on "kliseisesti" kestänyt kaiken tän ajan, ja siitä kuinka tärkeitä kumpikin silti toisilleen on, ja miten hyvin me silti tunnetaan toisemme. Myöskin se tuli taas huomatuksi miten samanlaisia ollaan, varsinkin ajatus ja tunne-elämältä, osaa hyvin samaistua toiseen kun välillä ihan kuin omia mietteitä kuuntelisi. Sain myös ehkäpä vähän oikaistua väärinkäsitystä tuosta miekkosesta, kun oon vahvasti huomannut että ystävä suhtautuu hyvin pessimisesti asiaan jos oon siitä puhunut. Ihan sen takia koska hänelle on jääny hyvin kusipää kuva kys. ihmisestä ja haluaa suojella mua tollaisilta, pelkäää et mua vaan käytetään hyväksi. Joka nyt ei todellakaan ole huolenaihe missään muodossa, kait se ymmärsi kun selitin miten tuosta ihmisestä on tullut mulle ihan kaveri ja pystyn kertomaan sille asioita ja se mullekkin kait jotain (sinällään mä en tiedä kuinka suuri sen luottamiskynnys on, mutta mulla se on suuri tuollaisiin asioihin liittyen). Kait sain edes hieman käsitystä muutettua, mutta kys. ihmisen tuntien niin kyllä se on edelleen huolissaan musta. Nojaa, enköhän mä oo jo iso tyttö, eikä mua tartte koko ajan vartioida. On tuo ystävä silti rakas ja tärkeä, jaksaa musta pienestä pitää huolta (:
Tänään (..eilen?) käytiin äidin kanssa selvittämässä asioita kaupungilla, nyt on kuntosalikorttikin hakemista vailla kätösissä! Bussikorttikin käytiin laitailemassa ja metsästettiin mulle kenkiä mutta ei kivoja löytynyt ): Joten niimpä tuhlasin kaikki lahjakortit melkeimpä loppuun ostellen vaatteita - ei näin. Kerrankin äiti ei valittanut missään vaiheessa rahanmenosta kun hän ei melkein maksanut mitään :D
Jos sitä lähtisi aamulenkille (mikä se on o.O) ja sit koittaisi nukkua tunnin pari, sovin 12 lähteväni siskon kanssa kaupungille... ottamaan mahdollisesti rustokorua - iik! Mun henkinen tukikaan (mursumeli) ei pääse paikalle niin on tyydyttävä siskon tukeen. Mua on nyt joka suunnasta painostettu ottamaan sitä rustokorua joten jos sen nyt ottais.
Ruuasta mä en nyt edes halua puhua, oon mäsyttänyt nyt yölläkin kaikkea turhaa ja epäterveellistä. Vuoden vaihtuessa on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja edelleen aijon ne easy dietit ostaa (: Nyt kuulumisiin!
tiistai 27. joulukuuta 2011
Joulun läskeilyt
Hyvää joulua kaikille! Näin vähän myöhään mutta kuitenkin (:
Mulla oli hieman erikoisempi joulu tänä vuonna, veli tuli mun isälle ja hyvin mielenkiintosia keskusteluja käytiin. Ja kun sieltä pelastauduin siskolle niin johan alko ristikuulustelu viime syksystä, huah - ihan niinkuin en itsekkin miettisi sitä aikaa liikaa. Nooh, siitä selvittiin, kylläkin käsitti ihan väärin mutta suht sama mulle, olettakoon miten haluaa :D
Jouluna olen mässännyt varsin vapaasti, on joulu, silloin voi mässätä oikein kunnolla :D Edes lenkille en ole jaksanut raahautua! Mutta tänään vaaka tuossa näytti ihan mukavaa lukemaa, en mä nyt hirveän tyytyväinen ole, en kyllä masentunutkaan. Tammikuussa kyllä alkaa ihan oikea treenaus, salikorttikin jo hankittuna maaliskuulle saakka. ACKD Easy diettiäkin meinasin jopa ehkäpä kokeilla, onkos kenelläkään kokemuksia? Sinällään tälläset kokeilut pitää toteuttaa nyt kun on töissä, koulu vetäisi ruokailun vähän vaikeammaksi.
Pitäisköhän mun taas vuodattaa näitä olotiloja, nooh eipä ne oo miksikään muuttuneet. Tuo yksi herra vaan sekottaa mun päätä lisää, yritin hienovaraisesti yhteen kohtaan kokeilla kepillä jäätä, enkä nyt oikein tiedä mihin tuo meni. Toisaalta se sivuutti asian, toisaalta se kyllä vastasi, kai sieltä jonkinmoista tuli takaisinkin positiivisella tavalla, hui en mä ikinä edes yritä mitään flirttailun tapaista, toikin oli jo aivan liikaa. Ja sinällään kun ei se tyrmännyt niitä kait. En osaa analysoida sitä, kait se pitäisi nähdä kasvokkain ni olis helpompaa, jos se karkaa niin tiedän et joo - unohda. Yeap, too complicated to me, nothing to say about that again in this post.
Tässähän tuo ystävä yritti että traumoja vois muistella uudestaan uutenavuotena mutta eiköhän sillä ole jo suunnitelmat täynnä, että näin.
UV! Lähenee lähenee (; Kohta voitan vedonkin, kerrankin oikeessa, I so knew that! Vielä on hieman uudenvuoden suunnitelmat auki, mutta jos sitä jotain soveltaisi. Mutta huomenna biletetään hell yeah! Vanha kaveriporukka meille tulossa ja tuo yksi mursumarsuli, mielenkiintosta miten nää tulee toimeen, en usko et mitään ongelmia tulee :D
Mutta! Jos sitä uutta postausta laittelen kun uuttavuotta toivottelen (;
lauantai 17. joulukuuta 2011
The lonely
" 2 a.m., where do I begin? Crying off my face again
The silent sounds of loneliness
Wants to follow me to bed
I'm a ghost of a girl that I want to be most
I'm the shell of a girl that I used to know well
Dancing slowly in an empty room
Can the lonely take the place of you?
I sing myself a quiet lullaby
Let you go and let the lonely in to take my heart again
Too afraid to go inside
For the pain of one more loveless night
But the loneliness will stay with me
And hold me 'til I fall asleep
Broken pieces of
A barely breathing story
Where there once was love
Now there's only me and the lonely "
The silent sounds of loneliness
Wants to follow me to bed
I'm a ghost of a girl that I want to be most
I'm the shell of a girl that I used to know well
Dancing slowly in an empty room
Can the lonely take the place of you?
I sing myself a quiet lullaby
Let you go and let the lonely in to take my heart again
Too afraid to go inside
For the pain of one more loveless night
But the loneliness will stay with me
And hold me 'til I fall asleep
Broken pieces of
A barely breathing story
Where there once was love
Now there's only me and the lonely "
Nojaaah, sinne men sekin hyvän fiiliksen rippeet mitä oli jäljellä, mä en vaan jaksa. Mua ahistaa ajatus seuraavast viikosta iskällä ja eipä oo oikein mitään valopilkkuakaan koko helvetin viikossa. Haluaisin niin nähdä sen yhden muttaaah, enpä mä tiedä millon se nähtäisiin ja mitä edes tehtäisiin. Haluaisin vaan nähdä sen hölmön säädön jälkeen kun ainakin siitä on mulle tullut kaveri... kait hyväkin sellanen. Kunpa joku tulis ja nostais mut tästä suosta mutta eih... räpiköin vaan.
Tuo Christina Perrin The Lonely kuvastaa niin hyvin tätä olotilaa. Mä en tiedä enään kuka mä olen ja mitä mä olen, mutta sen mä tiedän että mulla on hirveä läheisyyden kaipuu. Haluaisin tohon jonkun jota halata, jonka kainalos olla jajajjjj.... juuuh. Myhh ja se sama fiilis on ollu jo tässä näin koko sen 4kk, aluksihan mulla oli todella vaikeata "sopeutua" elämään sen fiiliksen kanssa, mutta sit sain sen kuriin. Nyt se vaan koko ajan kiipeää jostain ja mulla on hirveän paska olo koko ajan, turvaton ja yksinäinen. Ja uskoakseni se on tullu nyt pinnalle kun tuo mursuseni alkoi seurustelemaan, niin kun sitä söpistelyä katsoo niin pakostikkin tulee ihmeolo. Ei sillä, oon hirveen onnellinen ystäväni puolesta ja on ihana nähdä se noin onnellisena, kun siitä näkee että se oikeesti tykkää tuosta toisesta paaljon (: Tekis vaan mieli itkeä, itkeä ja itkeä, eipä se auta mihinkään. Ja mä en kaipaa ketään ihmistä, siis nimellisesti jota kuta tiettyä. Vain sitä tunnetta... enkä mä haluiskaan sitoutua heti vaikka sellain tilaisuus heti näillä näppäimillä tarjoutuis, oon liian hajalla, herttileijaa eihän se jätkä kattelis mua päivää kauempaa.
Jos vähän ryvetään vanhassa:
" Muttaah, jos huominen olis parempi päivä ja voisin unohtaa tuon yhden kokonaan... partypartyy :D ->
No eipä tänänen auttanut, mutta onpahan hauskaa kuitenkin :D ->
Eieieieiii, ei näin, idiootti minä... mitä mä just menin tekemään? o.o ->
No eipä tänänen auttanut, mutta onpahan hauskaa kuitenkin :D ->
Eieieieiii, ei näin, idiootti minä... mitä mä just menin tekemään? o.o ->
Vaikka eilen idea ei hirveän järkevältä tuntunut, mutta tulipahan itselleen todistettua että olen unohtanut sen yhden täysin. Vasta tänään aamulla tuli mieleen että jösses, en soittanut/laittanut viestiä tai edes miettinyt kys. ihmistä koko illan aikana! :) Ylpeä edes itsestäni, no okei, siinä oli yks muuttuja hieman helppaamassa muttah.. hih, olipas tuo yksi hölmö, noh siitä ei sen enempää voi kuvitella, heti unohdan senkin.."
Kuinka tyhmä mä sillon olinkaan, oletin et juuu kylhä mä sen unohan... noh, 4kk onko eroa nähtävissä? Ok, oon tutustunu siihen, jonka luulin olevan mahdotonta. + se on vissiinkin kaveri? En oo edelleenkään nähnyt sitä sen jälkeen, ihme ja kumma. Ja jos muistellaan vääähän enemmän kauemmas kun koko ihmisen edes ensimmäisen kerran tapasin niin... mulle jäi vain siit mieleen kun se tuijotti mua todella pitkään kun istuttiin portailla jotain höpöttämässä. Varmaankin niin järkyttävän näköin ollu, ylläri (: + se lainas mun takkia ja laitoin oikein hupun kunnolla kun toinen ei itse osannut... huah miehet?
Nyt voisin oikeutetusti sanoa itsestäni ettää voi huah naiset... enkö mä saa mun päätä sen verran kasaan etten kärsis tälläsestä ihmeen läheisyyden kaipuusta. Ei mulle ketään miestä tosta noin vaan viereen ilmesty vaikka kuinka ahistais xd Jos sitä lähtis nukkumaan, ja jos saisin loman aikana tuon suuuuren näkemisongelman pois alta niin sitä ei tarvitsisi enää jauhaa, en tiedä, pää on tyhjä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)