Badoom, boom, boom, badoom, boom

"Boy you got my heartbeat runnin' away
Beating like a drum and it's coming your way
Can't you hear that boom, badoom, boom, boom, badoom, boom, bass
Yeah that's that super bass"

Lalallalallaaa :D Kaiken tän viikonlopun draaman jälkeen on pää ihan sekasin. Ystävän ongelmia selvitellyt ja ahistunu kuoliaaksi.

Viime viikko meni niiin nopsaan siinä sekoillessa, ei ainakaan voi väittää ettei olis ollu hauskaa! + messuiltiin ja istuskeltiin bussissa ikuisuuksia :D Viikonlopuksi sitten päätin ryhtyä hurjaksi ja menin iskälle yöksi - aluksi ahdisti ihan kamalasti, mutta pienen lenkkeilyn jälkeen loppuilta meni hyvin. Mun mieli vaan hieman järkkyi pienestä piikittelystä, kun sellasta ei ole joutunut kuulemaan pitkään aikaan eikä pakokeinoa ollu.

Mutta eilen sitten kaiken draaman keskellä pidettiin tyttöjen iltaa cosmoa lukien! Toivottavasti nyt tuon ystävän asiat selviää parhaiten päin.. mikä se parhaiten sitten on niin ei sitä tiedä :/ Cosmoa lukiessa tuli ihan pikkulapsi fiilis tai enemmänkin "helvetti mä oon oikeesti jälkeenjääny", vaikka eihän noin sais ajatella. Jokaisella on aikansa ja vielä ei oo tarpeeks tyhmää miestä löytyny joka mun kanssa alkais seurustelemaan ;D Vai pitäisköhän mun nyt kaikkien mieliks sanoa ettei ole standardien (jotka on erittäin löyhät) mukaista jätkää löytynyt, ja pah, eiköhän se tästä osapuolesta ole enemmänkin kiinni. Mun ei ole vaikea puhua tälläsistä asioista, mutta niistä on hieman turhauttavaa puhua kun itsellään oma kohtainen kokemus on +-0.

Kauhistuin myös siitä että mä en ole koskaan ollut rakastunut, oikeasti :D Kyllähän mä siis monia ihmisiä rakastan, mun ystäviä, perhettä, mutta romanttisesti ajatellen. Ihastumisiakin on ollut yhden käden sormilla laskettavissa, ja viimeisimmästä pettymyksestä selvisin ennen kesäloman lopussa. Enkä mä nyt kovin helposti jätkään ihastu, tai edes kiinnostu... Myönnettäköön että olen mä nyt jostakusta kiinnostunut, mutta edelleenkin hieman mahdoton tapaus minua ajatellen. Mites se meni, valitsen aina ne miehet mitä en voi missään tapauksessa saada? Eli mun päällä on ihan varmasti liian korkeat kriteerit, selvä juttu. Noei, vakavasti ajatellen oon hirveen tyytyväinen et oon saanut pidettyä tunteeni kurissa, jos haihattelisin ja antaisin tunteiden viedä niin voisin olla jo kys. ihmiseen täysin ihastunut - mutta ei. Kaverina tutustuminen kuullosti paljon paremmalta idealta ja sitä tässä yrittänyt tehdäkkin, kait se on onnistunut... mutta en mä silti ajattele "noo jos joskus tulevaisuudessa enemmän", enemmänkin yritän vaan olla sen kummempia ajattelematta. Koska sitten mä taas satutan itteni kuvittelemalla liikoja, joten jos pidetään se oletus ilmassa ettei mulla ole mitään toivoa kys. ihmiseen, koskaan, milloinkaan. Ja sehän se totuus on! Mukava ja ihana se kyllä on nyt näin kaverina, kait mä sentään sellanen sille olen (:

"Sä et voi voittaa, ellet yritä"

"Ei maailma paremmaksi muutu, jos sitä ei itse paremmaksi tee"

Mutta! Mä pääsen kohta muuttamaan, enään pari päivää. Vihdoinkin pääsee kotiutumaan, sisustamaan, tekemään jostain paikasta kodin, sellasen missä voi rentoutua, opiskella, ja vähän rellestääkkin (; I cant wait <3 Kivoja viikonloppuja tiedossakin jo toivottavasti (:

Syömisessä tosiaan ryhdistäytynyt päivän verran, mitä nyt iltasyömiseksi mennyt aika pahasti. Suunnitelmissa olisi että kun uuteen kämppään pääsee muuttamaan niin voisi tehdä monia ruokia, pakastaa ja sit sieltä aina sulattelis jotain. Kunhan vaan saa aikaseks tehtyä. :D Liikuntapuolta jos parantaisi sen verran et useammin sinne salille kun kerran on mahdollisuus, lenkkeilyä kerran per päivä, ei luulisi olevan niin vaikeaa.

Nyt FC Venuksen tuijottelua ja sitten tutilullaa, öitä (: