Heipsun, njäh, otsikosta tuli hieman provoava :D Nyt on fiilikset hieman paremmat kun oon siitä alkujärkytyksestä selvinnyt että joo - olen mä lihonut. Shit happens ja eteenpäin pitäis mennä. Mitäs sitten tehdään kun on lihottu, mikä on ratkasu? No laihdutus tietenkin! Nyt oon nätisti syöny viimeiset kaksi päivää, kyllä kävin eilen mäkkärissä, kyllä söin eilen suklaata ja tänäänkin (!), mutta silti mulla on järkky hyvät fiilikset tästä. Mä onnistun jos vaan haluan.
Yritän olla laskeskelematta kaloreita, mutta se on niin pirun vaikeaa kun siitä on tullut tapa. Niimpä välimuotona pyöristelen vähän sinne sun tänne ja mietin kokonaisuutena päivää. Aloitan ja lopetan päivän puurolla, joo ei se hyvää ole mutta se saa mun mahan toimimaan ja on täyttävää joten saa kelvata. + yksi lämmin ruoka päivässä, ja jos haluan suklaata niin ostan Pandan suklaita, pienempi pakkauskoko verrattuna fazeriin ja tälläiseen. Yksi sääntö myös on että zero colaa vain pikku pullo päivässä, ja vettä 2x1,5l juotava päivän aikana. Zero colassahan ei ole kaloreita, mutta aspartaamia ja mitä lie muuta sontaa, siitä on tullu mulle oikea addiktio ja haluun päästä siitä eroon.
Sitten siirrytään liikunta puoleen, mun salikorttihan umpeutu ja kävinhän mä siellä ruhtinaalliset 10 kertaa. Hävettää mut sinne se raha men ei voi mitään, mutta liikunta puoli nyt olisi seuraavanlainen:
- kerran päivässä lenkki
- 3min tuolla ihme vatsalihas laitteella
Lenkki on reipasta kävelyä ja ajan kuluessa lisään hölkkäämistä sinne väliin kun siltä tuntuu. Mun peruslenkkireitti sisältää järkyttävän piiiiitkän ylämäen ja jalathan siinä kuolee. Nohnoh, treeniätreeniä. Lenkistä tulikin mieleen että oon hirveen tyytyväinen itseeni tänään, kävin lenkillä - päivällä. Se suuri ahdistus mikä siitä tuli hipo korvia, mutta mä tein sen. Tykkään käydä illalla lenkillä kun kukaan ei näe mua, tainoh, näkeenäkee, mutta se on eri asia kuin päivän valossa.
Sain vaa'an eilen ittelleni tänne omaan kotiin, joten pääsen takasin mun tuttuun rytmiin kyttäämään sitä painoa koko ajan. Joo - ei ole aina kaikissa tapauksissa järkevää, mutta mulle se tuo aina hyvän fiiliksen jos ruokailun jälkeenkin paino on normaalia alempi taii jotain. Tietenkin vain aamupainoa kannattaa uskoa. Nythän tekis mieli heittää peilit ja vaa'at ikkunasta ulos kun se näyttää niin kauheita lukemia. Vähitellen, jos nyt ensimmäiseksi pääsisi takaisin siihen 78kg, sitten haaveillaan siitä 75kg ja näin eteenpäin. En ota mitään paineita, se paino lähtee näillä keinoilla jos on lähteäkseen.
En malta odottaa että saan mun koiran kotiin, hirviä ikävä, vaikka sanoinkin että koirat ei voi kiinnostaa pätkääkään. On se silti mulle tärkeä ja meinasin ehkäpä ottaa toisenkin termiitin sieltä isältä tänne. Kunhan vaan saan tuon pihan aidattua niin on helppoa nuo aamu-ulkoilutukset, joo mä olen laiska ihminen, aamulla ei lenkkeillä! Koiran kun saa kotiin niin päästään ympäri metsiä rämpimään, etsimään uusia lenkkipolkuja yms. Tästä tulikin mieleen että katsoin bussiaikatauluja ja bussi lähtee tuosta pihalta melkein :D Joten voisin ottaa tavaksi jättäytyä aiemmin pois bussista niin tulee hyötyliikuntaa. Skootterilla liikkuminen ja järkyttävästi syöminen ei oo ollu mulle hirveen hyväksi.
Kerrankin kun olen pysytellyt laihdutus-aiheessa niin mennääs vähän ulkopuolellekkin. Tajusin aivan mahtavan asian tuossa, mun ei pidä ottaa hirveätä stressiä tuota yhtä jätkää kohtaan. Tainoh, kyllä mä siihen edelleen oon ihastunut, ja jatkan samaan malliin puhumista yms. Mutta asiat kulkee omalla painollaan niin kuin kulkee, mun pitää tehdä jotain radikaalia, sen mä tiedän, mutta en ota siitä nyt stressiä. Ensinnäkin haluaisin edelleenkin nähdä sen, toivottavasti jossain vaiheessa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, mutta turha mun on itseäni "pitää pantissa" ja oottaa jos nyt sattumoisin se jossain vaiheessa musta kiinnostuis. Olettaakseni sillä on vaikka mitä menossa joten mitä minä turhaan jään rannalle ruikuttamaan, avoimin mielin siis jos jostain tuolta tulis joku munkin kohdalle (ihastumisesta välittämättä) (; Kaipaan vipinää, säpinää jotain, ja mä kuvittelin että en tule ikinä sanomaan näin ;D
Mulla olis vielä tuhat ja sata asiaa joista voisin kertoa, mutta jätetään myöhemmälle. Oon kuitenkin tajunnut miten asenne vaikuttaa kaikkeen, sen takia oon nyt sillä asenteella et perkele mä olen upea, vaikka lihava olenkin. Kyllä mä voin olla nätti ja vaatia muutakin kuin haukkumisia vastakkaiselta sukupuolelta. Jos tää itsevarmuus tästä vähitellen kasvaisi (:
No mutta nyt mä häippäsen tekemään porkkanasosetta ja kalapuikkoja, tiskaus myös odottaisi siinä samassa syssyssä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti