Niimpä niin, hetihän mie pamahan kipeäksi kun oikeasti alkaa inspis tähän hommaan!
Tämän päivän kohalta sitten menikin kun ahdin 3 vohvelia naamaan, suklaata ja ties mitä. Olo ihan kauhea ja teki mieli vaan kaikkea hyvää. Sen sijaan että nyt illalla olisin kieltänyt itseäni syömästä niin söinkin kanasalaattia, muroja&banaanin, mustikka-vadelmakeittoa ja jos vielä puuroa söisin. Hirveä mättäminen siis menossa, mutta mulla on niin heikko olo että jos nyt sallittakoon. Huomenna jos jaksan vaihtaa viihteelle niin menee pipariksi, mutta sunnuntaina vois ihan hyvin olla jo taas ruodussa. Nimittäin parin päivän ruodus olemisella lähti jo kilo nesteit liikkeelle, joten eiköhän tää tästä viel joskus iloks muutu.
Lueskelin tossa vanhoja blogitekstejä ja huomasin että en oo oikeasti saanut mitään aikaseksi. Muuta kuin tutkiskellu pääni sisältöä ja tajunnut miksi mä aina teen näin. Siltikään en oo tehnyt asioille mitään, blogin pidon ajan lihonut 5kg ja tunnevammailut pysyneet samana. Miksi ihmeessä näin? Ei se nyt herttileijaa blogin vika ole, mutta tämä kertoo etten mä ota tätä tosissani. Herätys nainen, nyt ihan oikeasti ota tosissas, piste.
Pari päivää on ollu kivoja... tainoh, oon ollu perseeseen ammuttu karhu-fiiliksellä liikkeellä, se käy kaikkien hermoon aika vahvasti. Mutta oon vaan niin pettyny itteeni juuri siksi kun en saa mitään aikaseksi, mä en hallitse mun elämää. Kuitenkin vaikka fiilis on ollu täysin päin persettä täs parin päivän aikana niin ihmiset on saanu mut ilosemmaks, varsinkin sellaset joita en sen paremmin tunne. On kuitenkin kiva huomata et mullekkin puhutaan ja pidetään ihmisenä, ollaan mukavia ja näin. Ykskin autto mielihyvin työssä ja näin vaikka ihan hyvin mut olisi voinut jättää sen kummemin noteeraamatta, olisin vaan ollu se ystäväni perässä tuleva joku joka ei paljoa puhu, mut ei. Olis tietenkin kiva näihin tapauksiin tutustua lisääkin (: Sinällään kun meidän luokkalaiset tuntuu vaan tallovan kaikkia alaspäin, myös mua. Tänään oli tullut kommenttia mun kopisevista kengistä, no mitähän helvettiä :'D Kuulemma yritän olla olevani jotain mitä en todellakaan ole, mä olen jumalauta nainen, enkö saa käyttää sellasia kenkiä kuin haluan? :D Voi pyhä jysäys noiden erittäin ahdasmielisten jätkien kanssa, ne menee parin provon liiassa söötissä jonossa jossa kaikki on samaa mieltä niiden idioottien kanssa. Nooo mikäs siinä jos ei omista omaa mielipidettä, pää liian tyhjä?
Tästä tulee mieleen se aiemmin mainitsema "ystäväni" eli kaveri toi nyt kait on, jolle annettiin ystävän kanssa näpäytys sen käytöksestä. Siitä on tullu vähän etäisempi, ihan ymmärrettävää, enkä mä sitä mitenkään läheiseksi kaipaakkaan kun se on tollanen mua kohtaan. Se rohkasee mua aina sillon kun mut lytätään ihan maahan, mutta jos esim. juttelen ilosesti ihmisille (varsinkin jätkille, huom ei meidän luokan xd) ja oon sosiaalinen niin tämä on heti naama norsunvitulla ja tulee niin ilkeetä kommenttia/piilovittuilua et huhhuh. Voi jumalauta nainen, mä saan olla sosiaalinen, mä saan puhua, ei mun tartte olla kenenkään muun piika joka ei saa puhua pukahtaa sillon kun vaan sanotaan :'D
Nojaaa, aloin taas miettimään ihmisiin ja varsinkin mielikuviin kiintymisestä. Sentäs nyt oon oppinut jotain, en ole ihastunut vaan mielikuvaan ihmisestä jonka olen itse luonut, jotain pilvilinnoja. Oon kerrankin aika jalat maassa, joo valmiina pettymään mutta en myöskään ajattele negatiivisesti asiaa. On vaan helpompi toitottaa ittelleen et ei siit mitään tuu niin jos se pettyminen ei sit sattuis niin paljon? Mut ei se mee niin, viimeksikin toitotin ittelleni koko ajan negatiivisesti ja satutin vaan itseni pahemmin, joteeen muut keinot käyttöön :D
Mun täytyy kyllä myöntää et mitä mä tekisin ilman tuota yhtä, se ei haihattele mulle, kerran pitänyt erittäin humalaisen kannustuspuheen jota en ottanut tosissani tilan takia :D Mulla ei ole pitkään aikaan ollut näin läheistä ihmistä jolle kerron melkeimpä kaiken, johon luotan täysin. Pitää mun jalat maassa mutta potkii mua perseelle. Käydään välillä toistemme hermoille mutta niinhän kaikki, nämä hetket korvaa ne täysin päättömät naurunremakat ja syvälliset fiilistelyt. Hirveän tärkeä mursu siitä on mulle tullut ja toivottavasti se viel jaksaa katella mua hyvänä ystävänä pitkään... uskoakseni tää on näin puolintoisin? Tai sit se vaan vihaa mua tarpeeks ((;
Sinällään mun pitäis vissiin tehä joku kalenteri kun hirveest pitäis ihmisiä nähdä mutta ei oo oikein inspistä siihen. Ainoastaan sen yhden haluaisin nähdä mutta eipä mulla ole ollut vieläkään rohkeutta sille viestiä laittaa...suprise suprise. Jännintä on että jopa sellanen ihminen joka harvoin toisten perään huutelee ja kaipailee on nyt melkein kärmeissään ku en oo kerenny sitä näkemään. Koirat taas vaan kaventaa mun aikaa... hih saan koiran kotiin sunnuntaina <3 Miehen korvike siis palaa lämmittämään mun paikan valmiiks sängyst ((:
Nyt melkein kuumehourailen juomaan vettä!
pst Yllätyin et noinkin moni on muka täällä blogissa vieraillut, mä kun en tätä kenellekkään mainosta yhtään missään, ainoastaan yhdelle ihmiselle. Liittäkää itsenne ihmeessä lukijaksi jos nämä mun vammailut kiinnostaa :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti