Sattuu, aivan liikaa. Oon ahminut koko päivän, hukuttanut tätä tunnetta, vitutusta ja kipua. Haluaisin itkeä silmät pois päästä, itkeä, raivota, huutaa, saada tää olo pois mun systeemistä. Ja miksi, oi kyllä jätkän takia ja tämän yksinäisen fiiliksen. En haluais pilata muiden päivää, pilaan kuitenkin, mun pitäis pystyä peittämään paha olo ettei kenenkään muun tarvitsis kärsiä siitä.
Se olis halunnu tulla tänne viettämään iltaa, sen naisensa kanssa. Sanoin että ei se käy nyt kun halutaan olla ystävän&sen poikaystävän kanssa keskenään ja näin, surkea vale. Totuus on etten mä pysty näkemään sitä jonkun kanssa, hyvä kun käyttäydyn normaalisti ilman sitä muikkia. Lapsellista, olis mun pitäny jo selvitä yli mutta enpä sitten olekkaan. Valehtelen ittellenikin, mulla on niin paha olla vaikka leikin että kaikki on hyvin. Ainut mikä helpottaa oloa on se että laihtuu tai että pääsee salille. Siellä aivot vaan tyhjenee ja tulee hyvä mieli hetkeksi. Luojan kiitos mä pääsen huomenna salille. Syömiseen retkahdin taas vain sen takia että masensi liikaa, odotin että syöminen auttaisi niin kuin ennenkin, söin ja söin - mutta se ei enään auttanut. Ruoka ei antanut mulle lohtua, se vaan teki entistä paskemman olon.
Hyvä - pääsen kohta itkemään silmät päästä. Jos tää olo helpottais hetkellisesti. Nojaah, eipä se läheisyyden kaipuu mihinkään häviä, olkoon.
Huomenna spinni, kahvakuula, korsetti ja venyttely, crosstrainerilla jos vetäisi kunnon treenin 40min. Kärisisi tästä syömisestä.
"I can't win, I can't reign
I will never win this game
Can't erase, so I'll take blame
I can't quit now, this can't be right
I can't take one more sleepless night
I am lost, I am vain,
I will never be the same"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti