Ahdistaa

Yksinkertaisesti ilmastuna otsikon teksti, ahdistaa, kaameesti. Haluaisin työntää kaikki ihmiset pois, ihan vaan sen takia että mulla on nyt hirveen turvaton olo, pelkään että kaikki jättää mut, ne lähimmät, helpompi mun on itse työntää ne pois ennenkuin ne ehtii hylkäämään mut. Jotenkin tuntuu et jos niiden ois parempi olla ilman mua. Tää olo nyt on jatkunut päivän pari, mutta nyt se on ihan tapissaan. Enkä tiedä miksi, saan itseni vaivoin raahauduttua sinne ihmisten ilmoille ja yritän pitää itseni siellä mahd pitkään vaikka oikeasti mieli sanoisi toista.

Ruoka, yök, oon syöpötelly ja lihonu. Liikkunut joo vähän, käyny lenkillä ja parissa jumpassakin. Tunteet nousi vaan salillakin pinnalle. Musta oikeesti tuntuu että mä oon vaan tikittävä aikapommi, joka on ihan arvaamaton toimissaan. Mun olis pakko laihduttava, ihan oikeasti, mutta musta kaikki tuntuu niin ylivoimaselta.

Ainoastaan yksi asia sai tänään mulle hymyn huulille oikeasti, vaikkakin se on hetkellistä ja asiasta joka pitäisi unohtaa. Huomenna mun on pakko taas raahata itseni pois iskältä, vaikka toisaalta haluaisin vaan nukkua ja nukkua sitten kun saan nukahdetuksi.

Itkettää. Suututtaa. Ahdistaa. Kuka vois mut tästä suosta nostaa.