F*cking perfect

Joo... Tää olo on ihan kauhea. Oon syönyt tänään järkyttävästi, tänäänkin. En ymmärrä miksi en saa tätä tunnesyömistä pois, ennen söin loppujen lopuksi vaan seurassa ja juu lohduksi myös - mutta en näin paljon. Nyt mulla on vaan jatkuvasti paha olla ja syönsyönsyön, vanhemmat on kumpikin kärmeissään siitä että olen lihonut - wanhojen mekko ei mahdu enää päälle. Ja mulla on sen takia hirveen paha olo... Se mekko mahtui mulle ennen siskon kuolemaa mutta siitä se alamäki alko, en mä voi sitä siitä syyttää mutta mun syöminen ja liikkuminen on mennyt ihan päin prinkkalaa. En oo saanut enään itseeni takas ruotuun kuin ehkäpä päiväksi tai pariksi ja sitten se paha olo taas tulee. Oon niin pettynyt itseeni, miksi oon niin heikko - niin helvetin heikko.

Nyt mua oksettaa, mahaan koskee, oon syönyt mm. 2xskyr-rahkaa, hapankorppuja, ruisleipää, ranskalaisia melkein 2 lautasellista kurkkumajoneesilla, kananugetteja paljon, porkkanapiirakoita ja suklaabilareita. Kaloreita perkeleesti - perkeleesti aivan liikaa, liki 3000 varmaankin. Ajattelin huomenna mennä salille, osaksi sen takia että olen kuullut mässytys päivän jälkeen kannattaa seuraava päivä liikkua ja niin mä aijon tehdä. Kävin äsken lenkillä jos olo helpottaisi, eipä auttanut. Huomenna ajattelin myös juoda paaaljon vettä ja jos pystyisi tolla mässytyksellä olla sen kummempaa syömättä mitä ennen salia söisi skyr-rahkan ja sen jälkeen salaatin.

Ruoka auttaa hetken, hetken on sellain jees-fiilis. Mutta kun se kestää vain hetken, sitten tulee hirvee morkkis, sitten syö vielä lisäälisäälisää. Miks ihmeessä mä teen tän itselleni? Entä se ihana fiilis kun voi katsoa peiliin kun solisluut näkyy paremmin ja kasvot on mukamas kapeemmat? Kun farkut mahtuu paremmin jalkaa ja vatsa ei pömpötä kuin ihrapallo? Korttitalo alkaa vähitellen romahtamaan, mä en tiedä miksi. Oon kai liian heikko, itsekäs ja heikko sellaseen. En haluais syödä, yhtään mitään, oon kuitenkin syönyt, koska oon edelleen heikko. Liian heikko sille hetken helpotukselle, kun hetken onkin helpompaa syömisen takia. Nälkä on vaan hetkellinen olotila, kun sen vaan muistaisi. Laittelen ruokapäiväkirjaa esille tältä viikolta viikonloppuna, en nyt tiedä onko tuo hyvä vai huono tähän mennessä. Myönnän vähitellen, kyllä mulla on ongelma. Tällä hetkellä mun minä-kuva on vääristynyt, painan niiiin paljon ja välillä luulen näyttäväni samalta kuin esim. syksyllä. Ei se mene niin, oikeasti näytän kohta samalta miltä pari vuotta sitten, sitä kamaluutta en halua enään koskaan. JOTEN en odota huomiseen, muutos on tehtävä nyt, juuri nyt, muuten ei saa mitään aikaiseksi.

Viime viikonloppuna oli siskon hautajaiset, ne anto jonkunlaisen pisteen asialle. Edelleenkään mä en tajua mitä on tapahtunut, mutta aina välillä se iskee. Ikävä vaan on kova, varsinkin kun olisi vaikka mitä kerrottavaa ja kysyttävää... Mä meinasin jopa äidiltä kysyä hautajaisaamuna että millä kyydillä sisko oikein tulee, niijooh... Koko hautajaisten ajan vaan itkin, en mä pystynyt kenellekkään sen kummemmin puhumaan. Huah, mites se meni että pystyy pitää ittensä koossa... juupajuu. Tuntuu vaan et koko ajan yrittäis pitää jotain maskia yllä ja leikkiä et kaikki on ok, siskon kuolema on ok, ymmärrän et asiat on näin ja thats it. Mutta kun... Asia ei ole niin, liian monimutkasta.

Mursmeli oli ihana ja värjäs mun hiukset tänään, ihanat tuli <3 Olin vaan sillekkin nyt illasta ihana vittupää mutta ei se kai sitä hirveesti huomannut. Oon ollut vähän kaikille vittupää kun mulla ei kestä pinna yhtään... Huah, jos sitä huomenna soittelis niit wanhojenmekko paikkoja läpi jos jotain jämiä löytyis :/