Weekend

Viikonloppu on kohta huh! Tää viikko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa eikä mun olo ole helpottunut kuin hitusen. Vaikkakin on tullut sannottua että on paljon helpompi olla, kyllä ne ajatukset edelleen siellä takaraivossa huutaa. Mä olen nyt ymmälläni, pystyn keskittymään vain unohtamiseen vaikka kaikkea tapahtuu mun ympärillä, kaveri vinkuu etten huomio häntä ja yksi yrittää yrittämistään vaikka asian oikea puoli on hänelle selvitetty. Niin ja laihtuminen, tänään kun mietin oikein kunnolla, tajusin että olen lihonut sen 7kg - se oikeasti kolahti, miten lähellä mä olen sitä painoa jossa olin erakko josta kukaan ei pitänyt. Joten! Nyt oikeasti se ruodussa oleminen alkaa, that's it (:

Mä näin aivan ihanan unen, tainoh, unen jota osasinkin odottaa. Se tuntui niin todelta ja kaikki oli siinä niin... onnellisia. Mä en tiedä millon mä olen viimeksi ollut onnellinen, varmaankin viime kesän alussa tai loppu kesästä. Hetkittäin olin jopa tyytyväinen painooni, elämä suht reilassa, mulla oli rakastava perhe ja ystävät (+ tuon yhden mursmelimarsmelin kanssa lähennyin! parhautta koko nainen <3 mun pien pelastaja), opin paljon uutta itsestäni... Mutta siihen ei osannut olla tyytyväinen? Nyt mulla on 7kg enemmän mukana, pää ihan hajalla, suhdedraamailu vaan jatkuu ja jatkuu sen takia etten osaa deletoida tunteita ja se isoin ja pahin asia on se että siskoa ei enää ole. "When everything feels like the movies, yeah you bleed just to know you're alive" sopii niin hyvin mun asioihin yli puoli vuotta sitten. Idiootti.

Kyllä mä aikanani osaan tuhota ne tunteet, siihen saakka leikitään ettei niitä ole, niin on helpompi. Se sattuu, mutta mikään ei voi enään sattua niin paljon kuin viime aikaset tapahtumat. Joten mä kestän sen, vaikka hampaat irvessä mä kestän, en halua menettää sitä kaverina. Siitä on tullut liian tärkeä sellainen.

Ja viikonloppu - toivottavasti tulee olemaan parempi kuin viimeiset kaksi viikonloppua (: Ärsyttää kyllä kauheesti tuo pakkanen kun lenkillekkään ei tarkene mennä... jos se sali kutsuisi.